HELLAN KULMALLA Pelkkääpaahtoleipää
Lomailin jokin aika sitten Lontoossa. Koska brittiruoka ei kuulemani mukaan ole kovin kummoista, päätin syödä aamuisin runsaan hotelliaamiaisen ja elää lopun päivää täytetyillä leivillä ja salaateilla.
Tai niin ainakin kuvittelin.
Astuessani ensimmäisen kerran hostellin ruokahuoneeseen, tajusin jonkin olevan pielessä. Missään ei näkynyt suomalaisista majoitusliikkeistä tuttuja puurokulhoja, sämpylöitä, voisarvia, kananmunia tai edes tuoreita hedelmiä.
Pöytiin oli katettu lautaset, lasit ja teekupit sekä koreja, joissa oli pieniä voi- ja marmeladipakkauksia. Seinällä olevassa lapussa kehotettiin asiakkaita ottamaan itse kahvia, teetä tai appelsiinimehua ja odottamaan kuumaa paahtoleipää.
Suomalaiseen puuro-, leipä- ja hedelmäaamiaiseen tottuneelle paahtoleipä ja vahva tee olivat jonkinlainen kulttuurišokki. Onneksi leivät olivat kuitenkin isoja verrattuna suomalaisiin, joten kyllä nekin pitivät matkalaisen tien päällä puoleen päivään asti.
Juustoa tai muita päällisiä jäin kuitenkin Suomesta kaipaamaan, sillä marmeladi oli liian makeaa ja tahmasi kädet ikävästi. Samalla kuitenkin kiittelin mielessäni, etten päässyt syömään perinteistä brittiaamiaista, joka on kuulemma oikea kaloripommi makkaroineen ja röstiperunoineen.
Halusin silti syödä tämän vaatimattomankin aamiaisen joka päivä, sillä se kuului hostellin hintaan. Aina näin ei välttämättä ole.
Matkustaessani viime syksynä Itävaltaan, jouduin joka aamu maksamaan muutaman euron lisää aamiaista varten. Jos aamunälän osasi ennakoida jo illalla, maksu oli hieman halvempi.
Itävallassa aamiaiseen kuului muroja ja leipää. Ja leivälle sai muutakin kuin marmeladia.
tiina heikkinen
tiina.heikkinen@
mt1.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
