KASVIMAAN KERTOMUKSIA Hyödyllinen herne
Herne kuuluu viljelykasvien nestoriporukkaan. Vanhimmat todisteet viljellyistä herneistä ovat Turkista 8 500 vuoden takaa. Neljätuhatta vuotta myöhemmin eräs Raamatun sankari myi hernekeitosta esikoisoikeutensa nuoremmalle veljelleen Jaakobille.
Armeijassa hernekeittoa syödään torstaisin. Tapa juontaa juurensa katoliseen aikaan, jolloin ennen perjantaita, paastopäivää, haluttiin tarjota tukevaa ruokaa. Tukevuutta rokkaan tulee sianlihasta, makua meiramista, sipulista ja sinapista.
Vanhan kansan mukaan Jaakko (25.7.) houkuttelee lapsia hernemaahan. Noheva viljelijä alkaa saada satoa jo heinäkuun alkupuolella.
Hernemaassa lapset myös viihtyvät. Kuten entinen pappi sanoi: lapset ovat Herran enkeleitä – ja nyt ne peijakkaat ovat hernemaassa! Kasvuikäiselle herne on hyväksi, sillä tuoreessa herneessä on proteiinia 5–10 prosenttia. Tuleentuneessa herneessä osuus on yli viidenneksen.
Myös augustinolaismunkki Gregor Mendel oli mieltynyt herneisiin. Genetiikan isäksi kutsuttu Mendel teki herneillä 1860-luvulla laajoja risteytyskokeita ja totesi, että periytyvät ominaisuudet voivat olla vallitsevia tai peittyviä.
Mendel huomasi, että eri ominaisuudet, kuten herneen väri ja palon siloisuus, periytyvät toisistaan riippumatta. Nykyisin tiedetään, että esimerkiksi herneen matalakasvuisuus voi aiheutua kahdesta eri geenistä.
TOPI LINJAMA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
