Syrjäytymisen ehkäisyyn löytyy keinoja

Huono-osaisuuden notkelmaan on pudonnut ainakin 250 000 suomalaista eli alle viisi prosenttia kansasta. Sen suuruinen joukko elää pitkittyneesti pelkkien tukien varassa. Kuva: Kari Salonen / Stiina Hovi

Maaseudun huono-osaiset valuvat usein kaupunkeihin, kertoo sosiologian professori Juho Saari Itä-Suomen yliopistosta.

Poikkeuksen tekevät niin sanotut peräkammarinpojat, joita arvioidaan olevan tuhansia.

Tarkemmin sanoen maaseutukunnissa asuu yli 17 000 ”poikaa” ikäväliltä 18–64. He eivät työskentele, opiskele, saa eläkettä tai suorita asepalvelusta. Yli 5 000 ei edes yritä hakea töitä.

”Se väki on hyvin yksinäistä ja sivuun jäänyttä,” Saari toteaa.

Valtaväestön elintaso on noussut ja elämäntavat parantuneet, mutta peräkammarinpojat ovat tippuneet kehityksen kelkasta. Ei löydy naista, eikä lopulta halua elää.

Saaren mukaan maalla asuu myös 1970-luvulla Ruotsiin lähteneitä ihmisiä, jotka ovat palanneet vähin äänin rekisteröitymättä mihinkään.

Kaiken kaikkiaan huono-osaisuuden notkelmaan on pudonnut ainakin 250 000 suomalaista eli alle viisi prosenttia kansasta. Sen suuruinen joukko elää pitkittyneesti pelkkien tukien varassa.

Huono-osaisuuden kustannuksista yhteiskunnalle ei ole tehty luotettavaa arviota.

Yksi tapa arvioida asiaa on tarkastella sosiaalimenoja, jotka nousivat viime vuonna 66 miljardiin euroon. Summa ylittää muun muassa kuluvan vuoden valtion budjetin, 54 miljardia euroa.

Suomen sosiaaliturvasta yli puolet rahoitetaan työnantajien ja vakuutettujen maksuilla sekä sosiaaliturvarahastojen tuotoilla. Kuntien osuus on noin viidennes ja valtion alle kolmannes.

Köyhyysrajan alapuolella elää useampi kuin joka kymmenes suomalainen. Kotitalouden voi määritellä köyhäksi, jos sen käytettävissä olevat tulot jäävät alle 60 prosenttiin väestön keskimääräisistä tuloista.

Köyhyys ja sen seuraukset siirtyvät usein sukupolvelta toiselle. Siksi on erityisen huolestuttavaa, että suomalaisten lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt nopeasti 1990-luvulta alkaen.

Vaarana on, että köyhä lapsuus johtaa moniongelmaiseen aikuisuuteen, joka taas tuottaa köyhän lapsuuden. Kierre on valmis.

Syrjäytymiselle altistavat monet taustatekijät. Esimerkiksi asunnottomista kolmasosa on ollut lastensuojelun asiakkaina.

He ovat käyneet korkeintaan peruskoulun ja kärsivät usein mielenterveysongelmista. Työpaikkaa ei löydy, sillä vaatimustaso on noussut.

”Satamissa ja rakennustyömailla ei ole enää tarjolla lastaajan tai tiilenkantajan hommia”, Saari kuvailee.

Syrjäytymisen polulla on usein pieniä askeleita eikä dramaattista romahdusta.

Kaikkein syrjäytyneimmistä ryhmistä tiedetään, etteivät he luota kehenkään, kaikkein vähiten viranomaisiin.

Siksi huono-osaisille suunnatuissa palveluissa asiakkaita pitää kohdella silkkihansikkain ja kunnioittavasti. Pois­ pelästytetty harvoin palaa samalle luukulle.

Saari povaa tuleville vuosille kasvavia vaikeuksia. Sosiaaliturvaa on heikennetty ja kaupunkien vuokrataso on karannut käsistä.

Asumistuki kattaa yhä pienemmän osan vuokrasta. Maksuhäiriömerkintä on jo liki 400 000 ihmisellä ja määrä on kasvussa.

Luottotietonsa menettäneet eivät pysty vuokraamaan asuntoa, joten osa ajelehtii vailla osoitetta.

Samaan aikaan Suomessa on 300 000 asuntoa tyhjillään. Niistä kymmenettuhannet sijaitsevat Helsingissä.

Saaren mielestä tarvittava korjausliike olisi vuokra-asuntojen tarjonnan lisääminen. Asumistukea ei auta nostaa, koska vuokrat nousevat perässä.

Kunnat panostavat lähinnä omistusasumiseen, koska vuokra-asuntojen asukkaat eivät ole kuntataloudelle kovin tuottavia.

Saaren mukaan myös velkaantumiskierre pitäisi katkaista. Laskujen perintäkuluja ja -tapaa pitäisi kohtuullistaa, jotta niin moni ei menettäisi luotto­tietojaan.

Suomen kokoinen ja kaltainen yhteiskunta ei pysty ylläpitämään nykyistä suurempaa joukkoa huono-osaisia.

Väen valuminen yhteiskunnan pohjalle pitää estää.

Juho Saari: Huono-osaiset - Elämän edellytykset yhteiskunnan pohjalla. 299 sivua. Gaudeamus.