Ruoka-alan pienet yritykset tukehtuvat sääntelyyn
JANAKKALA (MT)
Euroopan unioni on suoltanut vuosien saatossa runsaasti elintarvikealan yrityksiä koskevia säädöksiä. Niillä ohjataan niin ruuan tuotantoa, kuljetusta, varastointia kuin käsittelyäkin. Erityisen säädeltyjä tuotteita ovat liha, kala ja maito.
Suomessa moni laki on räätälöity suurten toimijoiden tarpeiden mukaan. Samat pykälät jarruttavat pienten yritysten toimintaa. Kehitys vääristää kilpailua ja yksipuolistaa valikoimaa. Tätä mieltä on ravintoloitsijapariskunta Marja-Liisa Jäntti ja Mikko Sampo.
He pyörittävät Janakkalassa Turengin Aseman ravintolaa, jossa ruuan käsittelylle asetetut koukerot ovat visusti tiedossa.
Jäntti ja Sampo kutsuivat viime vuoden puolella koolle koko joukon sääntelyyn turhautuneita yrittäjiä.
Naudanpaistin äärellä pohdittiin, miten varmistettaisiin, että tulevaisuudessa kuluttajille olisi tarjolla muutakin kuin markettien eineksiä. Mukana keskustelussa oli liha-, panimo-, ravintola- ja leipomoalan yrittäjiä.
”Lukuisat asetukset alkavat sotia elinkeinoja vastaan. Siksi on korkea aika herättää aiheesta keskustelua”, Sampo alustaa.
Muu seurue yhtyy siihen, että Suomi on säädösten noudattamisessa EU:n mallioppilas. Välimeren maissa samoja säädöksiä tulkitaan paljon väljemmin.
”Kun matkailija tulee Suomeen, hän haluaa omaleimaista suomalaista ruokaa. Samaa mekin ihastelemme vaikkapa Espanjassa”, Sampo toteaa.
Jäntin mielestä voimat pitäisi yhdistää matkailijoiden houkuttelemiseksi. Ruotsi on siitä hyvä esimerkki. Siellä määrätietoiseen maineennostatukseen on yritysten lisäksi osallistunut maa- ja metsätalousministeriö. Työ on tuottanut tulosta, sillä Ruotsi valittiin viime vuonna Euroopan neljänneksi houkuttelevimmaksi ruokamatkailumaaksi.
Jäntin mielestä Suomessakin pitäisi ajatella rohkeammin: ”Mitä syntyisi siitä, jos vaikka peliteollisuus ja matkailu pistettäisiin yhteen?”
Nyt tilanne on kuitenkin se, että säännöt rajoittavat toteutusta. Monen yrittäjän aika kuluu papereiden pyörittämiseen.
Sampo antaa esimerkin koukeroista: ”Mökkikunnassamme Vesannolla on kyläkalastajien yhteinen kalankäsittelylaitos, josta voi ostaa pakastettua kalaa. Jos tuomme mökkimatkalta kylmälaukussa muikkuja, jotka pannaan täällä suoraan pannulle tai pakkaseen, syyllistymme rikokseen. Kuljetuksessa pitäisi käyttää kylmäkuljetukseen hyväksyttyä ajoneuvoa.”
Sama pätee lihaan. Esimerkiksi jauhelihaa, jolle tavarantoimittaja on määritellyt viimeisen käyttöpäivän, ei saa pakastaa ravintolassa pidentääkseen käyttöaikaa. Sitä varten pitäisi hankkia pakastuslaitoksen status. Ilman sitä tarkastajalta voi tulla huomautus ja maininta netin Oiva-palveluun. Asiakkaalle tilanne näyttäisi siltä, ettei ruoka ole turvallista.
Jänttiä turhauttaa, ettei ohjeita tahdo saada mistään, vaikka EU:n myötä yritysten pitäisi lisätä omavalvontaa.
”Terveystarkastajalta ei saa kunnon vastausta, miten raakamaidon kuljetus ja käsittely pitäisi järjestää, jotta sitä voitaisiin ravintolassa käyttää. Miten yrittäjä voisi tehdä oikeita tulkintoja, kun se tuntuu olevan vaikeaa asioista vastaaville virkamiehillekin?” Jäntti hämmästelee.
Lihatukkuri Veijo Votkin tuntee Oiva-luokittelun ongelmat. Siinä elintarvikealan toimija saa tarkastajalta arvion hygieenisestä tasosta ja tuotteiden turvallisuudesta. Levein hymy kertoo, että asiat on hoidettu oivallisesti ja skaalan toinen kärkipää eli mutrunaama kielii huonosta tilanteesta.
”Jos yrityksessä ilmenee kymmenen hyvää kohtaa ja yksi huono, arvosana tulee huonoimman mukaan.”
Votkin harmittelee, että yksittäinen tarkastaja päättää yrityksen maineesta ilman minkäänlaista valitusoikeutta: ”Ei kuulosta juridisesti kestävältä systeemiltä.”
Jäntti kertoo, että Turengin Asema ei saanut parasta hymynaamaa, koska saapuvan tavaran lämpötilatarkastuksista ei ollut dokumentteja. ”Lämpötiloja kyllä tietenkin seurataan.”
Toimitusjohtaja Tiina Koski Mokker Meija Oy:stä kertoo, että paras Oiva-naama jäi heiltäkin miltei saamatta. Yritys vastaa Eerikkilän urheiluopiston ravintolapalveluista.
Tarkastuksen sattuessa kahvion hyllyllä ei ollut suojamyssyjä, joten tarkastaja ei meinannut uskoa, että myssyjä käytetään ruokaa valmistettaessa. Kättä väännettiin jopa siitä, pitääkö kaljulla olla lakki päässä keittiössä. Selkkausta seurasi uusintatarkastus.
Koski pitää syynäämistä yhteiskunnan varojen tuhlauksena.
Moni pöytäseurueessa arveli, että valvonnassa on alueellisia eroja. Isoissa kaupungeissa yrityksiä ei ehditä tarkastamaan yhtä tiuhaan kuin pienillä paikkakunnilla.
Malmgårdin panimon myynti- ja markkinointipäällikkö Stefan Nyman kertoi panimoalan vaikeuksista. Kaupoissa ei saa myydä yli 4,7 prosenttisia alkoholijuomia, mikä rajoittaa pienpanimoiden pääsyä markkinoille. Keinotekoinen rajoitus on jäänne menneiltä ajoilta.
Myös vuoden alusta voimaan tulleet veronkorotukset iskevät raskaasti kotimaisiin pienpanimoihin.
Oluen ravintolahinnat nousevat pilviin, mikä siirtää juomista koteihin.
KATJA LAMMINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
