Selkärankaisten eläinten määrä on romahtanut – WWF kehottaa vähentämään lihansyöntiä ja kaikkea kulutusta

WWF:n mukaan suojelutoimet ovat tepsineet ja saaneet isopandan kannan nousuun. Kuva: Petteri Kivimäki

Maapallon selkärankaisten eläinten määrä on romahtanut 60 prosentilla vuodesta 1970 vuoteen 2014. Eläinkato etenee parin prosentin vuosivauhdilla. Suurimmat syyt ovat luonnonvarojen ylikulutus ja maankäytön muutokset.

Maailman nisäkkäiden, kalojen, lintujen ja matelijoiden määrän kehittymistä seuraa ympäristöjärjestö WWF julkaisemissaan Living Planet -raporteissa. Tiedot perustuvat eri maanosista saatavaan tieteelliseen tutkimustietoon ja julkaisuihin.

Eläinten määrä on huvennut kaikkein nopeimmin lajirikkailla tropiikin alueilla. Esimerkiksi Etelä- ja Keski-Amerikassa eläinten määrä on vähentynyt huimat 89 prosenttia vuodesta 1970. Makean veden selkärankaisten määrä puolestaan on vähentynyt 83 prosenttia.

”Käynnissä on ennennäkemätön sukupuuttoaalto, joka on ensimmäistä kertaa historiassa ihmisen aiheuttama”, sanoo WWF:n pääsihteeri Liisa Rohweder.

Keskeinen syy eläinten häviämiseen on maan raivaaminen maatalouden tarpeisiin, kuten karjalaitumiksi sekä soija- ja palmuöljyviljelmiksi. Myös metsien hupeneminen ja metsien tehostunut käyttö vievät lajeilta elintilaa.

Tällä hetkellä noin neljäsosa maapinta-alasta on alueita, joihin ihminen ei ole toiminnallaan vielä vaikuttanut. Kansainvälinen luontopaneeli Ipbes arvioi, että vuonna 2050 määrä on enää 10 prosenttia. Maailman väestö yksinkertaisesti kasvaa ja kuluttaa liikaa.

Maankäytön muutosten ohella lajeja hävittävät vieraslajit ja taudit, elinympäristöjen saastuminen sekä ilmastonmuutos. Jo kahden asteen lämpeneminen tarkoittaisi eläinten määrän rajua vähenemistä.

Rohwederin mukaan hiilinielujen lisääminen metsissä turvaa samalla monimuotoisuutta. Käytännössä metsiä pitäisi WWF:n mielestä suojella lisää, korvata avohakkuita jatkuvalla kasvatuksella sekä lisätä talousmetsien luonnonhoitoa.

Rohwederin mukaan Suomen metsissä noin tuhat eliölajia on vaarassa kuolla sukupuuttoon. "Metsien käytössä pitäisi noudattaa varovaisuusperiaatetta."

Myös aiemmin yleiset lajit, kuten esimerkiksi monet peltolinnut ja hömö- sekä töyhtötiaiset ovat taantuneet vauhdilla.

WWF:n viesti kuuluu, että eläinten määrän väheneminen on mahdollista vielä pysäyttää, mutta suojeluun on ryhdyttävä nopeasti. Suojelualueita tarvitaan lisää ja lajien tilannetta esimerkiksi jokiympäristöissä on parannettava. Lisäksi on puututtava ylikalastukseen ja salametsästykseen. Maailmassa tapetaan yhä keskimäärin 55 norsua päivässä syöksyhampaiden takia.

Rohweder huomauttaa, että myös Suomessa salametsästetään muun muassa ahmaa. Riistalinnuistakin moni on uhanalainen, mutta silti niitä saa metsästää.

Onneksi maailmalta kuuluu hyviä uutisia joidenkin lajien osalta. Esimerkiksi vuorigorilloiden, ryhävalaiden ja isopandojen kannat on saatu kasvuun. Samoin Suomessa on vahvistettu saimaannorpan ja merikotkan kantoja.

Yksittäisten lajien elvyttäminen ei kuitenkaan riitä, vaan täytyy ajatella laajempaa kokonaisuutta. Suomalaiset voivat kulutusvalinnoillaan hidastaa eläinten häviämistä.

Rohwederin mukaan keskeistä on vähentää lihansyöntiä, sillä 80 prosenttia maailman viljelysmaasta on valjastettu eläinperäisen ruuan tuotantoon. Kasvisruuan tuotantoon tarvittaisiin vähemmän pinta-alaa.

Syömällä Etelä-Amerikan soijalla ruokittua siipikarjan lihaa tai porsasta, kiihdytämme entisestään lajikatoa toisella puolella maailmaa.