Päätoimittajan kommentti: Kohuaan pienempi puhe

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on kokenut Suomen tilanteen niin hankalaksi, että päätti lähestyä keskiviikkoiltana Suomen kansaa suoraan Ylen kanavilla. Pääministerin tv-puhe parhaaseen katseluaikaan ei ole kuulunut suomalaiseen kulttuuriin kuin suurissa kriiseissä.

Pääministerin viestintäoperaatio herätti paljon odotuksia ja ison etukäteiskohun. Puhe ei kuitenkaan sisältänyt yllätyksiä. Se oli kohuaan pienempi.

Puhe oli sipilämäinen: selkeä, insinöörin analyysi ja esitys korjaustoimista, joukossa ripaus henkilökohtaisuutta ja Oulun murretta. Puhe oli kelpo mutta ei retoriikan mestarinäyte.

Sama asia olisi tullut selväksi normaalitoimilla – esimerkiksi A-studion haastattelussa tai tiedotustilaisuudessa. Ehkä vanhat konstit riittävät seuraavalla kerralla.

Kun pääministeri puhuu tai antaa haastattelun, se on aina puhetta kansalle.

Sipilälle oli kuitenkin tärkeää päästä puhumaan suomalaisille suoraan ilman toimittajien kysymyksiä tai opposition välihuutoja. Olennaista oli ajoitus: hän halusi viestinsä läpi ennen perjantain mielenilmaisua. Ehkä joku nyt miettii, onko parempiakin tapoja rakentaa maata kuin lakko.

Sipilä pääsi lisäämään kansalaisten kriisitietoisuutta ja pitämään ilmatilaa itsellään ja hallituksella.

Sipilä vetosi työmarkkinaosapuoliin, jotta nämä vielä yrittäisivät sopia taloutta vahvistavista toimista. Varsinkin Akavassa ja STTK:ssa on nähtävillä lisääntynyttä neuvotteluhalua. Kummankin järjestön rivit ovat sekaisin ja niihin kuuluu paljon jäseniä, jotka tukevat enemmän hallitusta kuin omia liittojohtajia ja odottavat johtajiltaan jotain rakentavaa.

SAK:ssa hallituskritiikki on yhtenäisempää. SAK on myös tiukimmin SDP:n kyljessä. Myös siitä suunnasta on perusteltua odottaa muutakin kuin haukkua.

Pääministeri kaipasi perustellusti lisää isänmaallisuutta myös yritysjohtajilta, joista liian monelle ainut isänmaa näyttää olevan omistaja-arvo.

Sipilän yritysjohtajakritiikki oli poliittisen tasapainon rakentamista mutta myös viesti hallituksen tyytymättömyydestä Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n toimintaan. Hallituksessa koetaan, että EK ei ole riittävästi edistänyt sopimista ja jarruttaa myös valtansa menettämisen pelossa paikallisen sopimisen etenemistä.