Työajan ja palkan joustottaanneet Saksan kilpailukyvyn
Saksan hyvä kilpailukyky perustuu pitkälti maltillisiin palkankorotuksiin ja siihen, että työllisyys menee ohi kaikkien muiden vaatimusten työmarkkinoilla.
Saksan työttömien määrä aleni vuoden 2005 yli viidestä miljoonasta kolmeen miljoonaan vuonna 2008.
Tutkijat Antti Kauhanen ja Seppo Saukkonen Etlasta ovat vertailleet Saksan ja Suomen kilpailukykyä viime syksyn ja talven aikana.
Saksan menestys on tutkimuksessa kiteytetty neljään pääkohtaan. Ne ovat työmarkkinoiden jousto, maltilliset palkat, työvoimapolitiikan uudistukset sekä Saksan vahva teollisuus.
Saksassa oli vielä vuonna 2000 erittäin jäykät työmarkkinat, mutta niin sanotuilla Hartz-uudistuksilla ne ovat muuttuneet hyvin joustaviksi. Samalla palkankorotukset ovat olleet maltillisia.
Saksassa työehtosopimuksia muutettiin rajusti ja käyttöön otettiin niin sanottuja avaamislausekkeita, joiden perusteella työehdoista voidaan sopia yrityksissä toisin kuin sopimuksessa on määrätty.
Esimerkiksi metallissa yhtiöiden viikkotyöaikaa voitiin lyhentää 35 tunnista 25 tuntiin osittaisella palkkakompensaatiolla työpaikkojen säilyttämiseksi ja kemianteollisuudessa palkkoja alennettiin 10 prosentilla yritysten kilpailukyvyn säilyttämiseksi.
Saksan käytettiin taantumassa 2008 yleisesti lyhennetyn työajan tukea. Kysynnän vähentyessä työaikaa lyhennettiin ja Saksan työvoimahallinto maksoi erotuksesta työntekijälle 60–66 prosenttia. Järjestelmä pelasti 400 000 työpaikkaa.
Vientisektorilla käytetään paljon työaikapankkeja, jossa ylityöajat pannaan pankkiin ja pidetään laskukaudella vapaana.
Suomessa palkanmuodostus ja korotukset ovat Etlan tutkijoiden mukaan selvästi jäykempiä kuin Saksassa. Työaikajärjestelyissä joustoja on Suomessakin.
Keskeisintä Saksan kilpailukyvylle on ollut palkkamaltti. Vaikka nimelliskorotukset ovat olleet kohtalaisia, liukumat ovat alentaneet palkkoja ja reaalipalkat menneet useina vuosina miinuksen puolelle.
Miinusliukumiin ovat johtaneet avaamislausekkeiden käyttö sekä se, että työntekijöiden ja -antajien järjestäytyminen on vähentynyt.
Suomessa palkkamaltti edellyttää Kauhasen ja Saukkosen mukaan kurinalaisuutta työehtosopimusneuvotteluissa sekä niiden avaamismahdollisuutta työpaikoilla. Lisäksi yritysten tulisi olla kustannustietoisempia.
Saksassa työvoimapolitiikkaa muutettiin vuoden 2000 jälkeen niin, että pääasiaksi tulivat työpaikat eikä työttömien aseman säilyttäminen samanlaisena kuin työssäoloaikana.
Suomessa työttömyysturva on Etlan mukaan edelleen samanlaista kuin Saksassa aiemmin.
Sekä Saksassa että Suomessa teollisuus on keskimääräistä vahvempaa. Kun kustannuskilpailukyky parantuu, vahva teollisuus vetää entistä voimakkaammin.
Suomessa teollisuuden edellytyksiin tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota, jotta työpaikat säilyvät täällä, Kauhanen ja Saukkonen toteavat.
Uudistukset ovat lisänneet runsaasti ”kehnoja” työsuhteita eli mitättömällä palkalla työskenteleviä. Työttömien nuorten tulee mennä töihin jopa euron tuntipalkalla, muuten he eivät pysy perustuen piirissä.
Kokoaikatyössä olevien osuus työllisistä on laskenut 60 prosentista puoleen. Toisaalta normaalipalkkaisten osuus työikäisistä on hieman kasvanut.
Työssäkäyntiä pienelläkin palkalla voidaan Kauhasen mukaan puolustaa sillä, että töissä olevien köyhyysaste on huomattavasti pienempi kuin työttömien.
JOUKO KYYTSÖNEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
