Niittyjen rauhalliset mittarit
Mittarit (Geometridae) ovat suuri ja runsaslajinen perhosheimo. Suomessa tavatuista suurperhoslajeista lähes joka kolmas kuuluu niihin.
Suomen mittarit jaetaan viiteen alaheimoon: tyttöperhosiin, lehtimittareihin, vihermittareihin, jäkälämittareihin ja kenttämittareihin.
Tyttöperhosia tavataan Suomessa vain kahta lajia. Molemmat ovat päiväaktiivisia ja lentävät korkealla koivujen latvuksissa.
Lehtimittarit ovat kellanvalkoisia tai -harmaita, ja niiden siivissä on yleensä tummia poikkiviiruja. Lajin tyypillinen edustaja on kahtena sukupolvena lentävä suolaheinämittari, joka lepäilee mielellään heinikossa. Ihmisen on helppo huomata se toisin kuin lintujen, joiden näkökenttää raitakuvio hämää.
Vihermittareita tavataan maassamme kahdeksaa lajia. Ne ovat nimensä mukaisesti vihreitä, mikä on perhosmaailmassa hyvin harvinainen väri.
Yleisin vihermittareista on Lappiin asti levinnyt mustikkavihermittari, joka liikkuu alkukesän iltahämyssä tuoreissa kangasmetsissä. Kotelosta kuoriutuneena se on smaragdinvihreä, mutta haalistuu lentäessään lähes valkoiseksi.
Heinä-elokuussa lentävä isomittari on siipikuvioiltaan samannäköinen, mutta monta kertaa kookkaampi. Perhoskerääjille vihermittarit ovat siitä hankalia, että ne muuttuvat eetteriä sisältävässä pyydystyspurkissa keltaisiksi.
Jäkälämittareista hyvä esimerkki on valkean ja mustan kirjavoima mäntymittari. Sen vilkkainta lentoaikaa on kesäkuun alku. Mäntymittarin tunnistaa nopeasta ja tanssivasta lentotyylistään kotipuidensa ympärillä. Se ei kaihda kaupunkiympäristöäkään, jos siellä vain kasvaa mäntyä.
Mäntymetsissä elävän aaltojäkälämittarin siipiä peittävät kauttaaltaan aaltomaiset kuviot.
Jäkälämittareihin kuuluu myös koivumittari, joka on tunnetuin esimerkki teollisuusmelanismiksi kutsutusta ilmiöstä. Lajista tavataan sekä tummempaa että vaaleampaa muotoa. Kun Eurooppa teollistui ja koivut mustuivat ilmansaasteista, tumma muoto yleistyi.
Vuosisatojen aikana kerätyistä perhoskokoelmista näkyy selkeästi, että lajin väri mukautuu koivujen runkoihin, joilla se päiväsaikaan lepäilee.
Kenttämittarit ovat noin 170 lajillaan Suomen mittareiden runsaslajisin alaheimo. Kenttämittarien tunnetuin edustaja lienee vaatimattoman näköinen tunturimittari, jonka toukka voi tuottaa valtavia tuhoja Lapin koivuissa. Nimestään huolimatta tunturimittaria tavataan myös Etelä-Suomessa, joskaan ei yhtä runsaslukuisena.
Erittäin yleisen mäkikenttämittarin liidunvalkoisissa siivissä kulkee vaaleanruskea poikkivyö. Sitä tavataan melkein missä maastossa tahansa metsien sisäosia lukuun ottamatta.
Tuomo Komulainen
Lähteet: Suomen eläimet; Suomen luonto: Perhoset ja Euroopan
hyönteisopas.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
