Löydä ehdokkaasi: MT:n vaalikoneessa koko maan kuntavaaliehdokkaat
Ympäristö

Tiedätkö mistä on kyse, kun lätäköstä kuuluu viheltävä pulputus? Sammakoiden kutu on jo vauhdissa Etelä-Suomessa ja aluillaan muuallakin maassa

Euroopan pohjoisin sammakkolaji ruskosammakko aloittaa kutemisen ensimmäisenä. Sitä seuraavat viitasammakko ja rupikonna.
Raija Vainio-Kaila
Maaseudun Tulevaisuuden lukija Raija Vaino-Kaila Laitilasta ikuisti kutupuuhissa olevat sammakot. Huhtikuun lämpimät päivät ovat lähtölaukaus ruskosammakoiden kudulle.

Kevät ja lätäköiden vapautuminen jääpeitteestä tietää sammakoiden kutukauden alkua. Kylmän jakson jälkeiset lämpimät päivät ovat yleensä lähtölaukaus kudulle. Kausi alkaa Etelä-Suomessa huhtikuussa ja pohjoisemmassakin toukokuussa.

Ensimmäisenä kutevat ruskosammakot. Noin viikkoa myöhemmin alkaa viitasammakon kutu. Siitä viikko ja kutuvuorossa ovat rupikonnat.

Rupikonnan tunnistaa kahdesta sirommasta sammakkolajista helposti. Sen sijaan ruskosammakkoa ja viitasammakkoa on vaikea erottaa toisistaan ulkonäön perusteella. Ääntelystä ne on kuitenkin helppo tunnistaa.

"Perinteinen kurnuttava ääni kuuluu ruskosammakolle. Viitasammakko taas päästää viheltävää pulputusta, joka kuulostaa hieman samalta kuin jos upottaa pullon veteen", Herpetomania lehden päätoimittaja Jukka Palm kertoo.

Herpetomania on Suomen herpetologisen yhdistyksen jäsenlehti. Herpetologia puolestaan tieteenala, joka tutkii matelijoita ja sammakkoeläimiä.

Ruskosammakko, viitasammakko ja rupikonna esiintyvät Suomessa aina Lappia myöten. Ruskosammakko on Euroopan pohjoisin sammakkolaji, jota tavataan Jäämeren rannoilla asti. Pohjoisimmat havainnot viitasammakoista on tehty Ivalossa, rupikonnista Kittilässä.

Kudun laskemisen jälkeen munat kehittyvät nuijapäiksi noin kahdessa viikossa. Muodonmuutos tapahtuu loppukesästä. Siihen saakka nuijapäät tarvitsevat vettä ympärilleen.

Jukka Palm kertoo, että ruskosammakot kelpuuttavat kutupaikakseen vähäisiäkin lätäköitä. Siksi niiden kutupaikat saattavat myös kuivua liian aikaisin.

Sen sijaan viitasammakko ja rupikonna ovat valikoivampia.

Rupikonnat eivät esimerkiksi tee samanlaisia kutumöykkyjä kuin kaksi muuta Suomen sammakkolajia. Niiden kutu on rihmamaista, ja naaras kietoo kutuverkon vesikasvien varren ympärille. Siksi konnille ei kelpaa mikä hyvänsä rapakko.

Sammakoilla on tapana laskea kutunsa aina samaan paikkaan. Vaikka sammakot eivät suuntaa samalla tarkkuudella syntymävesiinsä kuin esimerkiksi lohikalat, niillä on Palmin mukaan samanlainen pyrkimys.

"Siksi paikallisesti tärkeän kutupaikan katoamisella voi olla isotkin seuraukset", Palm sanoo.

Maailmalla sammakkoeläinten tilanne on Palmin mukaan paikoittain jopa katastrofaalisen huono. Elinympäristöjen katoaminen ja saastuminen on vienyt monet lajit sukupuuton partaalle, tai hävittänyt ne kokonaan. Suomessa tilanne on parempi, mutta Palm kertoo laskevasta trendistä myös meillä.

Hänen mukaansa teiden tai asuntorakentamisen suunnittelussa pitäisi ottaa nykyistä paremmin huomioon sammakoiden kutulammet. Esimerkiksi viitasammakon elinympäristö on jo nykyisin huomioitava suunnittelussa. Laji on liito-oravan tavoin suojeltu EU-direktiivillä.

Sammakoista kiinnostuneet voivat myös perustaa esimerkiksi kotinsa tai kesämökkinsä pihalle oman sammakkolammen.

Kun sammakot sitten löytävät kutemiseen sopivan lammikon, ne palaavat samaan paikkaan lisääntymään vuodesta toiseen. Jukka Palm kertoo, että sopivaan lampeen saattaa ilmestyä myös vesiliskoja.

Hän kuitenkin muistuttaa, että sammakon kutua tai sammakoita ei saa siirtää lampeen oma-aloitteisesti, sillä kaikki Suomen sammakkolajit ovat rauhoitettuja.

Lue lisää

Video: Kurnutusta ja kilpakosijoita – keväiset kutukarkelot käynnistyivät Etelä-Suomessa

Takatalvi ei pilaa sammakoiden soidinmenoja - kutu kahmii lämpöä tehokkaasti

Viitasammakko viihtyy kansallismaisemassa

Tuuloksen kalliit kampakosteikot