Isomäki: Puuperäiset vaatekuidut ratkaisevat ison siivun ilmasto-ongelmasta
70 prosenttia kaikista maailman vaatteista valmistetaan öljypohjaisista tekokuiduista kuten polyesteristä, muistuttaa Risto Isomäki Aarre-kolumnissaan.
”Ilmiselvä ratkaisu ongelmaan olisi se, että ihmiset ostaisivat harvempia vaatekappaleita ja alkaisivat käyttää samoja vaatteita pitempään”, kirjoittaa Risto Isomäki. Kuva: Pasi Leino27.9.202209:00
Uusien tutkimuksien mukaan uudenlaiset puupohjaiset vaatekuidut voivat ratkaista vielä selvästi luultua suuremman osan koko ihmiskunnan tulevaisuutta varjostavasta ilmasto-ongelmasta. Suomi on niiden kehittämisessä edelleen koko muuta maailmaa edellä.
Kun maailman johtava yleistajuinen tiede- ja teknologialehti New Scientist julkaisi kesäkuussa pitkän kansijutun vaateteollisuuden ilmastopäästöistä, suurin osa haastatelluista oli suomalaisia.
Infinna-nimistä, tehostettuun kierrätykseen perustuvaa vaatekuitua tuottava Infinited Fiber on jo solminut sopimuksia muun muassa Zara- ja Massimo Dutti -vaateketjut omistavan Inditexin kanssa.
Selluloosasta aivan uudenlaista vaatekuitua kehräävä Spinnova on tuottanut materiaalia Adidakselle ja H&M:lle sekä kotimaiselle Marimekolle.
Metsä Group on perustanut japanilaisen Itochun kanssa puusta saatavaa Kuura-tekstiilikuitua valmistavan koetehtaan Äänekoskelle.
Ioncell-yhtiö kehittää puupohjaista vaatekuituaan Aalto-yliopiston kanssa, ja Fortumilla ja Stora Ensolla on omat, samansuuntaiset projektinsa.
Maailmalla on lukuisia muitakin tahoja, jotka etsivät vaateteollisuudelle uusia ja ilmastoystävällisempiä raaka-aineita. Suomalaiset ovat kuitenkin niitä yhden tai kaksi isoa askelta edellä.
Asialla voi olla suuri merkitys koko maailman kannalta, sillä lähes 70 prosenttia kaikista maailman vaatteista valmistetaan nykyään öljypohjaisista tekokuiduista kuten polyesteristä. Pelkästään näiden fossiilisten vaatekuitujen valmistus aiheuttaa kaksi tai kolme prosenttia kaikista ihmisen tuottamista hiilidioksidipäästöistä, karkeasti saman verran kuin lento- tai laivaliikenne.
Vaatekuitujen valmistus muodostaa vain osan vaateteollisuuden hiilijalanjäljestä, yhden (todennäköisesti hiukan liioitellun) laskelman mukaan ainoastaan 30 prosenttia.
Varsinainen vaateteollisuus keskittyy voimakkaasti globaaliin etelään, käyttää pääosin vanhentunutta ja runsaasti fossiilienergiaa kuluttavaa laitteistoa ja tuottaa vielä suuremmat hiilipäästöt kuin itse vaatekuitujen valmistus.
Päälle tulevat myös puuvillanviljelyn, kuljetuksien ja muutamien pienempien tekijöiden aiheuttamat päästöt.
YK:n ympäristöjärjestön UNEPin uuden ja todennäköisesti lähellä totuutta olevan arvion mukaan vaateteollisuus tuottaisi nykyään reilut viisi prosenttia kaikista ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöistä. Toisin sanoen vaateteollisuus on nykyään ilmaston kannalta maailman kolmanneksi saastuttavin teollisuudenala. Sen ohi menevät vain rakennusala ja ruuantuotanto.
Sitä paitsi vaatteiden kulutus kasvaa edelleen nopeasti. Yhä suurempi osa ihmisistä ostaa yhä enemmän vaatteita ja käyttää niitä yhä lyhyemmän ajan. 1600-luvulla uuden vaateparren ostaminen oli eurooppalaiselle yhtä iso asia kuin nykyään uuden auton ostaminen. Omana aikanamme eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset hylkäävät 60 prosenttia kaikista ostamistaan vaatteista vuoden sisällä ja käyttävät samaa vaatekappaletta kenties vain muutaman kerran.
UNEPin arvion mukaan pelkkä vaateteollisuus syytää näillä näkymin vuoteen 2050 mennessä ilmakehään noin neljäsosan kaikesta siitä hiilidioksidista, minkä ihmiskunta saisi vielä ilmastonmuutoksen torjunnan edellyttämien rajojen puitteissa tuottaa.
Ilmiselvä ratkaisu ongelmaan olisi se, että ihmiset ostaisivat harvempia vaatekappaleita ja alkaisivat käyttää samoja vaatteita pitempään. Nykyinen malli on kuitenkin tuottanut ylikansalliselle vaateteollisuudelle satumaisia voittoja, eivätkä isot ja vaikutusvaltaiset muotitalot halua luopua siitä. Meidän jälkeemme vedenpaisumus.
Toinen ratkaisu on kehittää öljypohjaisten vaatekuitujen ja puuvillan tilalle aiempaa korkeatasoisempia ja ympäristöystävällisempiä, puupohjaisia vaatekuituja sekä tehostaa tekstiilien kierrätystä. Tämä vaihtoehto on kohdannut kevyempää vastarintaa, ja suomalaiset ovat sen kehittämisessä maailman kärjessä.
Aarre-lehden kolumnisti kirjailija Risto Isomäki (s. 1961) tunnetaan tieteisromaaneistaan, tietokirjoistaan ja tiedeaiheisista lehtiartikkeleistaan.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
