Arto naitti Nuffin ja Nissanin – ja siitä syntyi omaperäinen kone

Ihan varma tieto ei ole, mutta tuskinpa maailmasta löytyy toista Nuffieldin ja Nissanin liitosta syntyntyttä kuormatraktoria. Arto Karttunen teki sellaisen. Kuva: Lari Lievonen

Ajatus omasta metsätraktorista oli poltellut outokumpulaisen Arto Karttusen mielessä jo kotvan.

"Elämässä pitää aina etsiä haastetta", Karttunen tuumii.

Mitäpä jos rakentaisi maataloustraktorista täysverisen kuormakoneen: irrottaisi etuakselin pois ja antaisi ohjaamisen kääntyvän rungon tehtäväksi?

Ajatus itsessään ei ollut uusi. Ensimmäisten metsäajoon tarkoitettujen tehdasvalmisteisten kuormakoneiden kehittely 1960-luvulla lähti liikkeelle samasta maataloustraktorin ja kuorma-auton peräosan yhdistämisestä.

Maaseudun tee-se-itse -miehet ovat tällä opilla rakentaneet vuosikymmenten saatossa jonkinlaisen määrän itsensä näköisiä kuormakonetraktoreita suomalaista metsäkonekantaa rikastamaan.

Projektinsa pohjaksi Karttunen osti hyvin palvelleen Massey-Fergusonin 165-mallin. Siitä paljastui nopeasti harmillinen puute. Maavara osoittautui mittailujen jälkeen turhan pieneksi kivikkoon.

Apu löytyi läheltä, omasta pihasta. Siellä joutilaina, mutta työhaluja uhkuvana seisoi jono 1960-luvun brittiläisiä Nuffieldejä, vanhojoen konemiesten puheissa "Nuhveja".

Arto Karttusen pihasta löytyi metsäkonetta varten tarpeellinen määrä 1960-luuvun Nuffieldeja. Kuva: Lari Lievonen

Nuffieldin 460- malli oli saavuttanut asemansa aikansa vahvimpana brittitraktorina hieman oikaisemalla. Mottoorin iskutilavuus kasvatettiin tehon vaatimiin lukemiin sylinteriputkien porauksella. Se ohensi sylintereiden seinämäpaksuutta ja jonka vesitiivistys ei alkujaankaan ollut varmin mahdollinen kestämään 1960-luvun aikaisten jäädytysnesteiden nykymitalla kehnoa korroosionsuojausta.

Ongelmaa pahensi myös Nuffeissa havaittu taipumus sylinteriputkien kavitaatioilmiölle, joka myös lisäsi alttiutta jäähdytysnesteen vuotoon.

Jotain tähän viittaavaa oli tapahtunut myös Karttusen Nuffieldeissa.

"Nuffissa vedet ja öljyt olivat menneet sekaisin, kun ruoste oli syönyt tiivisteiden ympäristön märkien sylinteriputkien ympäriltä", Karttunen kertoo.

Se oli hidaste, ei este. Karttunen päätti vaihtaa 1960-luvun suurpiirteisen brittiläisen koneenrakennuksen tilalle japanilaista insinööriosaamista sen kultavuosilta 1980-luvulta. Se luonnistui, koska Nuffieldissa moottori ei muodosta rungon kantavaa rakennetta, vaan se kiinnitetään runkoon.

Nissanin moottori istuu siististi Nuffieldin nokalle runkopalkkien väliin. Kuva: Lari Lievonen

Karttusen pihassa joutilaana seisonut Nissan Pick-up joutui elimenluovuttajaksi Nuffille.

"Sen 2,3 litrainen SD23-moottori sopi hyvin tarkoitukseen".

Iskutilavuus pienensi 3,77 litrasta 2,3 litraan, mutta traktori sai kuitenkin pirteää 11 lisähevosvoimaa lisää.

Seuraava haaste oli 1980-luvun autonmoottorin sovittamisessa 1960-luvun vaihdelaatikkoon. Se kävi kivuttomasti. Karttunen sorvasi soviteholkin, jolla Nuffieldin raskas vauhtipyörä kiinnitettiin mittatarkasti Nissanin kampiakseliin.

Tapahtui konemaailman elimensiirto vailla hylkimisreaktiota. Japanilaisella tekniikalla terästetty traktori osoittautui hyvinkin onnistuneeksi ristisiitokseksi.

"Vaikka Nissanin moottorissa on paperilla vääntöä vähemmän, raskas vauhtipyörä estää kierrosten laskemisen kuormitustilanteessa. Moottorivaihdon jälkeen polttoaineen kulutus laski niin, että dieseliä palaa nyt 3-3,5 litraa tunnissa".

Nissanin kierroksia laskettiin vastaamaan alkuperäisen moottorin lukemia. Kuva: Lari Lievonen

Karttunen rajasi autodieselin kierrosluvun samoihin alkuperäisen moottorin kanssa. Se riittää mainiosti Nuffieldin omalle hydraulipumpulle, joka tuottaa voiman kuormaimelle. Runko-ohjaus saa voimansa erillisestä moottoriin kytketystä pumpusta.

Kun moottori oli vaihdettu ja liitetty Nuffieldiin kiinni, Karttunen rakensi nivelen traktorin peräosan ja kärryn välille. Sen jälkeen etuakselin saattoi tipauttaa pois. Kun Karttunen hitsasi ohjaamon Nuffin ympärille, alkoi kokonaisuus jo näyttää täysveriseltä kuormatraktorilta.

Metsäominaisuudet osoittautuivat onnistuneiksi.

"Alkuun tuntui, että miten tämä voi olla niin helppo ajaa traktori-tukkikärry-yhdistelmään verrattuna. Siten huomasi, että se oikaissut käännöksissä, vaan kärry tuli samoja jälkiä kuin etuosa".

Metsäkärryn ja traktorin nivelen liikerajojen etsiminen teetti paljon työtä. Kuva: Lari Lievonen

Kuormatila on rakennettu vanhan Bedford-kuorma-auton päälle. U-mallinen etuakseli on käännetty maanvaran lisäämiseksi ylöspäin, joten se ei ole ensimmäisenä ottamassa kantoon kiinni. Maavaraa on 54 senttiä.

Maastokelpoisuutta luovat 16.9-30 kokoiset 14-kankaiset renkaat, jotka nousevat ketterästi kivien ja kantojen päälle. Karttusen arvion mukaan traktorin noin 70 prosenttia on vetopyörillä, sekin maastokelpoisuutta auttava asia.

"Hyvin tämä menee ketjuilla lumessa. Tasauspyörästön lukko olisi, mutta en ole sitä kytkenyt. Jos meinaa jäädä kiinni, niin ohjausta kun kääntää, niin jostain se repii pitoa renkaisiin".

Traktori kulkee Karttusen mukaan pehmeissäkin paikoissa nätisti, sillä sen omapaino on vain noin 3 000 kiloa.

Aihio ja lopputulos samassa kuvassa. Kuva: Lari Lievonen

Etu- ja takaosa voivat keinua itsenäisesti maaston pinnanmuotojen mukaan, mutta nivel voidaan lukita kuormauksen ajaksi kiinteäksi.

"Etuosasta tulee vastapaino ja se vakauttaa koneen niin, että tukijalkoja ei tarvita".

Vaikeimmaksi tehtäväksi traktorin ja kärryn sovittamisessa osoittautui liikeratojen löytäminen kaikkiin neljään suuntaan. Kun se ratkesi. loppu sujui helposti.

Karttunen on käyttänyt traktoria polttopuiden ja sahatukkien hakemiseen metsästä sekä pellonraivauksessa.

NuffiNissan on Arto Karttusen tilalla monitoimikone, joka kelpaa tukkien noston lisäksi moneen muuhun. Kuva: Lari Lievonen

Hintaa NuffiNissanin rakentamiselle tuli Karttusen arvion mukaan noin 5 000 euroa ja "yhden talven kaikki vapaa-ajat". Niiden vastapainoksi tilalle syntyi omaperäinen yleiskone kaikkeen, missä tarvitsee jotain painavaa nostella.