”En mä viitsi vastata, jos joku meneekin väärin” – Onko kasvitietämys suomalaisille kunnian kysymys?

”En mä viitsi vastata, jos joku meneekin väärin!”

Tämän kursailun tai kohteliaan kieltäytymisen kuulin kymmeniä kertoja, kun jalkauduin Tampereen keskustaan arvuuttelemaan metsäkasveja juttua varten kesäpäivää viettäviltä kadunkulkijoilta.

Haastettavia juttuun sai kalastella ankarasti, kuvattavaksi jutun videokoosteelle vielä hanakammin. Ramppikuume on tietysti ymmärrettävää, etenkin kun kameran edessä testataan omaa tietoa ja taitoa.

Yllättävän moni jätti vastaamisen kuitenkin väliin, koska arveli ettei tunnistaisi yhtäkään kasvia.

”Näähän oli kaikki näitä tuttuja kasveja”, kuului monen vastaajan helpottunut vastaus, kun kahdeksan kasvin kuvasarja oli käyty läpi.

Perusmetsäkasvien tuntemus oli monella hallussa enemmän kuin hyvin, vain vanamon kohdalla kompasteltiin. Mistä siis kumpuaa tämä ylenpalttinen nöyryys omaa osaamista kohtaan?

Monelle ensikosketus metsäkasveihin tulee koulussa kerätyn kasvion kautta. 2000-luvun taiteessa oli noin 10 vuoden väli, jolloin kasviota ei perusopetuksessa erikseen vaadittu.

Paluun kasviot tekivät perusopetuksen opetussuunnitelmaan vuonna 2004.

Opetusneuvos Hanna Pohjonen Opetushallituksesta totesi MT:lle kasvioita käsittelevässä jutussa, että kasvion kerääminen auttaa ymmärtämään luonnon monimuotoisuutta, ekosysteemien toimintaa ja ravintoverkkoja.

Kyse on siis paljon muustakin kuin lajintuntemuksesta. Kasvien tarkastelulla pyritään siis saamaan laajempaa ymmärrystä ympäröivästä maailmasta ja esimerkiksi metsäekologiasta.

Peruskasvien lisäksi omaan mieleeni ovat kasvionkeruuprojekteista parhaiten jääneet eri metsätyyppien opaskasvit. Ja juu, myös ne omaan silmään kauneimmat kasvit. Kukkivan metsätähden tunnistaisin unissanikin.

Monelle tutuimpia ovat niin sanotut metsien hyötykasvit. Mustikkaa ja puolukkaa on saanut tai joutunut poimimaan lähes jokainen. Käenkaali eli ketunleipä herättää myös muistoja lapsuudesta, olihan kasvin nimi hauska ja lehden maku kirpeä suussa.

Luonto on kaikesta urbanisoitumisesta huolimatta suomalaisille sydämen asia ja siihen liittyvät teemat lähes pyhiä. Onko siis se, ettei spontaanisti ja kesken kiireisen päivän yllätettynä tunnistaisi kuvasta vaikkapa raakaa mustikkaa, suomalaiselle pyhäinhäväistys?

Erehdys on kuitenkin monesti tehokas osa oppimista, ja väärin mennyt kasvi muistuu jatkossa mieleen ehkä jopa kirkkaammin.

Marja- ja sienimetsällä mukana kannattaa silti olla reipas ripaus ennakkoluuloa: älä poimi ruuaksi, jos et täysin varmasti tunnista.