Eksyksissä oman metsän laidalla

Metsässä sielu lepää. Kuva: Jaana Kankaanpää

Metsä|Metsänhoito

25.1.202620:00

Kolumni

Outi Pettersson

Oletko ollut metsäsi kanssa tilanteessa, jossa et tiedä yhtään, mitä tehdä? Minä olin aivan pihalla, kun tajusin meistä tulleen metsänomistajia. Vapaa-ajanasunto ostettiin, mutta yllättäen oltiinkin myös metsänomistajia.

Mihin ihmeeseen me olimme päämme nyt pistäneet? Emmehän me tienneet metsänhoidosta mitään? Mitä sille pitää tehdä? Mitä saa tehdä? Mitä ei saa tehdä? Kuusi erotettiin koivusta, mutta paljon enempää ei ymmärretty.

Tilakäynnille tullut metsäasiantuntija tuntui puhuvan ihan outoa kieltä. Mukamas tietäväisenä nyökyttelin päätäni ja kaadoin kahvia kuppeihin. Hämmennys levisi sisikaluihini kuin maitopurkki pudotessaan pirtin lattialle. Mistä ihmeestä tuo puhuu?

Kaiken lisäksi metsäasiantuntija kylvi epäilyksen siemenen, josko meistä edes on hoitamaan omia metsäasioitamme, kun ruuhkavuosissa elämä oli jo muutenkin täyttä. Hitsiläinen! Mut kun mä halusin oppia! Ja halusin tehdä!

Olin aivan uudenlaisen polun alussa. Sydäntä sykähdytti omistaa metsää. Kuitenkin epävarmuus omista kyvyistä nakersi uskoa. Lapsena olin päässyt isovanhempien kanssa metsäretkille. Taatani, puuseppä, tunsi puulajit ja pystyi tekemään niistä mitä vain. Hän arvosti metsää ja oli ylpeä omasta metsätilastaan.

Istutustalkoissa ei tiedetty pottiputkista ja -taimista mitään, vaan kuokan kanssa laitettiin avojuuritaimia maahan. No, enhän minä niistä mukulana mitään ymmärtänyt. Tärkeää oli päästä mukaan ja syömään mummun tekemiä eväitä. Metsäasiat olivat aikuisten asioita. Alitajuntaan jäi noilta retkiltä kuitenkin ajatus, kuinka arvokasta on omistaa metsää.

Vuosien varrella metsä on ollut minulle monella tavalla tärkeä. Siellä on suunnistettu tossut kurassa ja risukossa rämpien. Marjastus vaihtuu sienestykseen heti, kun sienihullu bongaa ensimmäiset kantarellit. Lasten kanssa on telttailtu partioleireillä ja touhuttu monenlaista. Metsässä sielu lepää ja kroppakin rentoutuu. Metsän vaikutus hyvinvointiin on merkittävä. Sinne on vain päästävä. Kultaiset personal trainerit onneksi vievät minut lähes joka päivä tassuttelemaan metsään.

Oma metsä toi ihan uuden ulottuvuuden asiaan. Metsänomistajana minulla on oikeus ymmärtää omaa metsääni ja tehdä päätökset sen suhteen. Tunnen, että minulla on myös velvollisuus hoitaa sitä niin, että se jää jälkeeni aiempaa paremmassa kunnossa.

Ei minun tarvitse tietää harvennustiheyksistä tai paljonko taimia suositellaan istutettavaksi hehtaarille. Ei minun tarvitse tietää, miten se metsäkone toimii tai osata käyttää moottorisahaa. Minä voin kysyä asiantuntijoilta apua, vaikka en tietäisi oikeita termejä. Pääasia, että asia tulee selväksi ja voin samalla oppia jotain uutta.

Haluan jakaa kanssasi kokemuksiani ja pohdintojani metsästä. Haluan valaa sinuunkin uskoa siihen, että metsänomistaminen on hauskaa. Metsänomistajalla on vaikutusvaltaa niin luonnon monimuotoisuuden ja ympäristöasioiden vaalijana kuin suomalaisen uusiutuvan puuraaka-aineen tuottajana. Minä tiedän, mitä on aloittaa ihan nollista.