Muusikko Jukka Takalo kyllästyi ajatukseen, että metsässä ei ole mitään – syntyi suomalaista metsää palvova laulu

Muusikko Jukka Takalo kuvattuna Haukiputaan Martinniemen metsässä. Kuva: Timo Heikkala

Metsä meidän, joka kasvat valoa kohti taivaisiin. Anna suoja levollemme. Anna rauha sielullemme. Älä saata meitä ahneuteen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä metsän on valtakunta, voima ja kunnia.

Muusikko Jukka Takalon Vaarojen laulut -levyltä löytyvä kappale Metsä meidän loppuu suorasukaiseen mukaelmaan Isä meidän -rukouksesta.

Miksi metsä on ottanut kappaleessa Jumalan paikan?

”Isä meidän on tuttu turvarukous. Mietin, että kun metsä vaihdetaan jumalan tilalle, onko se vielä suomalaisempi ajatus. Metsä on tavallaan kaikkivaltias luonto. Sikäli sitä voi ajatella jumalana”, Takalo sanoo.

Suomalaiset hakevat luonnosta rauhaa. Monen sielu lepää syvällä metsässä. Niin Takalokin on kokenut lapsesta asti.

”Metsät ovat sielunmaisemani virtaavien vetten ja aavojen lisäksi”, Takalo sanoo.

Metsä on hyvä paikka rauhoittua.  Kuva: Timo Heikkala

Suomalaiset ovat perinteisesti pitäneet metsää pyhänä. Vielä kristinuskon aikaankin ajattelu näkyy metsäsuhteessamme.

”Jotkut puhuvat luontosuhteestaan niin, että heidän kirkko on metsässä”, Åbo Akademin tutkijatohtori Anna-Elena Pääkkölä sanoo.

Suomessa on aina laulettu metsistä, koska ne ovat kuuluneet olennaisesti kotiseutuun ja tarjonneet perinteisiä työpaikkoja. Tämä kuuluu erityisesti 1950-luvun rillumarei-lauluissa, joissa kuvataan jätkiä tukinuitossa. Pienellä pohdinnalla metsäaiheisia suomalaisia lauluja löytyy kymmeniä, hakemalla satoja.

Vanhoissa lauluissa metsä oli positiivisten merkitystensä lisäksi pelottavaa erämaata, mikä kuuluu esimerkiksi Maan korvessa kulkevi lapsosen tie -virressä.

Kun suurin osa suomalaisista vielä asui metsän laidalla, se näkyi myös musiikissa. Sanoituksissa käsiteltiin suoraan metsää, kuten ikivihreässä Kerttu Mustosen sanoittamassa kappaleessa Sä muistatko metsätien (1938).

Kaupungistumisen myötä metsän tilalle ovat tulleet laulut yksittäisistä puista, kuten Juha Tapion kappaleessa Kaksi puuta (2008) ja Aikakoneen biisissä Alla Vaahterapuun (1995).

”Suurin muutos on, että kun ihmiset ovat muuttaneet kaupunkeihin, metsä on tullut pakopaikaksi”, tutkijatohtori Pääkkölä sanoo.

Metsään pitää nykyisin sanoituksissa erikseen mennä, kuten JVG:n kappaleessa Ikuinen vappu (2019), jossa kuljetaan yhä syvemmälle skutsiin. Ajatukseen liittyy vahvaa kaipuuta maaseudulle yksinkertaisempaan elämään.

”Nykypopmusiikissa ihminen palautuu ja löytää itsensä metsässä. Sitä voi ajatella pyhänä kokemuksena, mutta sanoitukset eivät yleensä ole hengellisiä”, Pääkkölä sanoo.

Muusikko Jukka Takalolle metsät ovat olleet tärkeitä paikkoja lapsesta saakka.  Kuva: Timo Heikkala

Muusikko Jukka Takalo, 55, kasvoi Haukiputaan Martinniemessä, jossa metsä oli koko ajan lähellä. Hän asuu edelleen kotikulmillaan, jonka lähimetsässä oppi jo lapsena kalastamaan ja kiipeilemään. Kuusamon vesireitit ja vaaramaisemat ovat hänelle myös tärkeitä.

Jukka Takalo tuli tunnetuksi Aknestikin laulajana 1990-luvun lopulla, jolloin hittibiisi Suomirokkia soi tiuhaan radiossa. Aknestik lauloi myös metsistä, esimerkiksi kappaleellaan Puunhalaajat ja Ongella, jotka kuvastavat laulajan lapsuuden luontosuhdetta.

Vuodesta 2002 asti Takalo on tehnyt soolouraa, jossa metsäteemat ovat edellistäkin vahvemmin esillä. Erityisesti levy Vaarojen laulut (2018) kuvastaa suomalaista metsää.

Metsä voi olla pyhä paikka.  Kuva: Timo Heikkala

Tutkijatohtori Anna-Elena Pääkkölä kokee, että nykyisin luonnon ja metsän arvostaminen on ajankohtaisempaa kuin koskaan. Monille artisteille myös luonnonsuojelu on tärkeää, mikä näkyy esimerkiksi Maustetyttöjen kappaleessa Ne tulivat isäni maalle.

Luontokatoa on käsitelty jo 1970-luvulta asti suomalaisessa populaarimusiikissa, esimerkiksi Kirkan kappaleessa Varrella virran.

”Metsän kunnioitusta korostetaan kyllä, mutta tuleeko se näkyviin biiseihin, jää nähtäväksi. Tällä hetkellä biiseissä näkyy enemmän oma luontosuhde ja metsäsymbolit kuin politisoidut sanoitukset”, Pääkkölä sanoo.

Puihin on joka tapauksessa helppo samaistua, koska kaikki ovat nähneet puita ja monille ainakin yksittäiset pihapuut ovat olleet tärkeitä.

”Suomalaisuus ja luonto on hyvin lähellä toisiaan musiikissa. Jos suomalaisuutta kritisoidaan, se on yleensä lähiösuomalaisuutta”, Pääkkölä sanoo.

Muusikko Jukka Takalo ammentaa laulujensa sanoja luonnosta.  Kuva: Timo Heikkala

Muusikko Jukka Takalon Vaarojen laulujen sanoitukset ovat lähteneet liikkeelle perustavanlaatuisesta oivalluksesta:

”Minua alkoi ärsyttää sellainen väite, että metsässä on keskellä ei mitään. Metsässähän ollaan keskellä kaikkea”, Takalo sanoo.

Tästä ajatuksesta syntyi kappale, joka kuuluu näin: Vanha metsä on kuin Rooma, Ateenamme ja antiikki. Tääll' on tarinoiden alku, syitä kaikkiin seurauksiin. Kuule kuinka huokaa sammal, kuinka kuiskaa kuusikko

Rallatteleva laulu on sävelletty metsäpolulla vihellellen, mutta siinä on painavaa asiaa. Takalo huomauttaa, että ihmisen aivot olivat yhtä isot jo kymmenentuhatta vuotta sitten, kun elimme metsässä.

”Metsä on rikkaus ja ikiaikainen internet, jossa on kaikki”, Takalo sanoo.

Vaarojen laulut kertoo suomalaisten metsään kytkeytyvän historian jääkaudelta tähän päivään asti. Puut ovat tarjonneet suojaa, polttopuuta, rakennusmateriaalia ja tiukkoina aikoina jopa ravintoa petun muodossa.

”Metsä on keskeinen osa suomalaista identiteettiä ja suomen kieli on syntynyt metsässä”, Takalo sanoo.

Hän on tekemässä Vaarojen lauluille jatkona Jokivarsien lauluja, joissa mennään vesireittejä merta kohti. Trilogian kolmas osa tulee olemaan Merimaiden laulut.

”Osalle ihmisistä metsä on resurssi, osalle taas arvo sinänsä. En julkista kumpaakaan, mutta yritän kasvattaa metsän kunnioitusta, jotta metsän käyttö olisi kestävää”, Takalo sanoo.