Nyt kytee kapina hirvimetsällä: ”Mietimme, haemmeko ensi vuonna yhtään lupaa, jos susia ei saada kuriin”

Hirvenmetsästäjät uhkaavat olla hakematta kaatolupia ensi vuodelle Suomen susipolitiikan vuoksi. Ari Pirkola ennakoi asiasta isompaakin kansanliikettä ja miettii, kannattaako metsästyseuroille enää vuokrata omia metsiä, jos ei vastineeksi saa hirvien harvennusta. Kuva: Timo Heikkala

MT kertoi perjantaina 3.11., että poliisia avustavat metsästäjät väläyttävät lakkoa karhunmetsästyksen lopettamisuutisen seurauksena.

Nyt myös hirvimetsällä mietitään toimia petopolitiikan muuttamiseksi. Kapina kytee ainakin Pyhäjoella Pohjois-Pohjanmaalla.

”Jos tämä tilanne menee suden osalta näin ja koiria kuolee tähän malliin, metsästys ei ole enää turvallista. Meillä ole muuta vaihtoehtoa kuin keskeyttää se.”

Näin sanoo Raahen seudun riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Heikki Alatalo. Äänestä kuuluu aito kiukku. Koiria on kuollut susien suuhun tällä kaudella jo neljä, kun viime kaudella niitä meni kaksi.

Yksin on liikaa.

”Metsästäjien turvallisuus on mietitty, mutta koirilla ei ole mitään turvaa. Mitkään liivit eivät auta, kun susi vetää pään irti. Siitäkään koirasta, joka nyt meni, ei ollut kuin pää jäljellä.”

Raahe on Oulun riistakeskuksen hirvitalousalue numero 4. Yhdistyksiä on kuusi ja hehtaareita 800 000. Alue on siis iso.

”Meillä on marraskuun lopulla seurantapalaveri kauden sujumisesta ja tilanne on nyt se, että metsästäjien mitta on täynnä. Mietimme nyt, haemmeko ensi kaudelle yhtään lupaa, jos susia ei saada kuriin”, Alatalo sanoo.

Se tarkoittaisi, että hirviä olisi enemmän ja sen seurauksena maa- ja metsätalouden tuhoja, liikenneonnettomuuksia ja varmasti myös susia.

”Hoidetaanko meillä hirvikantaa susilla vai metsästyksellä?” Alatalo kysyy etenkin päättäjiltä.

Hän uskoo, ettei muun Suomen metsästäjillä olisi kovinkaan korkeaa kynnystä liittyä mukaan kapinaliikkeeseen.

”Hankkeella on metsästäjien tuki. Ainut keino on nyt panna kova kovaa vastaan”, Alatalo sanoo.

”Petoasiaa on vellottu pitkään ja vaikka riistakeskus myöntää lupia karhun, ilveksen, suden ja ahman kaatoon, homma tyssääntyy hallinto-oikeudessa. Yhteiskunta on suojelun puolella eikä ymmärrä kentän tilannetta.”

Alatalo huomauttaa, että metsästys on perinteinen harrastus, joka ei vaadi ”hienoja tiloja ja teatteritaloja”, vaan luonto riittää.

Hän vaatii eduskunnalta Suomeen samaa sääntöä kuin EU-maa Ruotsilla on.

”Jos siellä kanta on 170 sutta, ylimenevät tapetaan pois.”

Suomessa susia on Luken arvion mukaan kolmisen sataa, mutta Alatalon mukaan määrä voi olla jopa tuplat.

Pyhäjoen seutua hallinnoi hänen mukaansa 2–3 laumaa.

Siellä metsästäjä ja Raahen seudun riistahoitoyhdistyksen johtokunnassa MTK:ta edustava Ari Pirkola tietää susien kynsiin joutuneet hirvikoirat.

”Ne raadeltiin kuoliaaksi ja useampi susi oli asialla. Omaa koiraa eivät vieneet, mutta kyllä se koskettaa ja panee miettimään, uskaltaako enää mehtään lähteä, kun sudet liikkuvat aivan lähellä kylääkin ja talojen pihoja.”

Pirkola ennakoi asiasta isompaakin kansanliikettä.

”Maa- ja metsänomistajana olen todella huolissani siitä, miten tämä tilanne kehittyy ja mitä siitä seuraa. Varmaa on, että sudet lisääntyvät hirvien ja vasojen perässä, kun saavat ruokaa. Kuinka käy taimikoiden? Ja syövät ne hirvet myös kauraa ja polkevat muutakin viljaa.”

Pirkola miettii myös, kannattaako metsästyseuroille enää vuokrata omia metsiä, jos ei vastineeksi saa hirvien harvennusta.

”Kyllä ensimmäinen ratkaisu nykytilanteeseen on, että sudelle myönnetään kaatolupia eivätkä luonnonsuojelijat estä sitä. On todella harmi, että valittajia ovat ne, jotka eivät katso asioita maa- ja metsänomistajan kantilta, vaan pelkän suojelun.”

Pirkola ei halua paluutta takavuosien tilanteeseen, jossa Yppärin Erämiehille myönnettiin 15 000 hehtaarille enimmillään 120 hirvilupaa. Silloin hänkin ryhtyi velipojan kanssa metsästäjäksi, jotta metsät säilyisivät.

Nyt lupia on 12,5 ja metsästäjiä 41.

Pahin pelko kentällä on, että metsästäjät turvautuvat oman käden oikeuteen, jos susille ei voida mitään.