Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Janne Oldenburgin metsäkoneita on poltettu ja töhritty – pääkaupunkiseudun hakkuutyömailla tunteet leimahtelevat yhä useammin

    Metsiin liittyvä kärjekäs keskustelu purkautuu yhä useammin hakkuutyömaan reunalla.
    Nuoruuden luontoharrastukset saivat Janne Oldenburgin kiinnostumaan metsäalasta. Hänen metsäkoneyrityksensä toimii pääkaupunkiseudulla.
    Nuoruuden luontoharrastukset saivat Janne Oldenburgin kiinnostumaan metsäalasta. Hänen metsäkoneyrityksensä toimii pääkaupunkiseudulla. Kuva: Kari Salonen

    Tyhjä metsäkoneen koura aukeaa ja sulkeutuu, aukeaa ja sulkeutuu. Nostopuomi suoristuu ja ojentuu eri suuntiin. Ulkona on rapsakka pakkasaamu, ja metsäkoneen hydrauliikka pitää verrytellä lämpimäksi, ennen kuin koura alkaa nostella risuja ja runkoja pinoihin kirkkonummelalaisella tontilla.

    Omakotitaloalueen työmaalla ei ole yleisöä, asukkaat ovat työpaikoillaan tai kodeissaan. Kaupungeissa ja asutusten läheisyydessä metsäkoneet kuitenkin usein huomataan, tietää metsäkoneyrittäjä Janne Oldenburg.

    Ilkivalta metsäkoneita kohtaan on yleistä kaupunkialueilla. Janne Oldenburgin yrityksen kone töhrittiin Vantaalla.
    Ilkivalta metsäkoneita kohtaan on yleistä kaupunkialueilla. Janne Oldenburgin yrityksen kone töhrittiin Vantaalla. Kuva: Janne Oldenburg

    Tontin raivaaminen rakentamisen tieltä on tyypillinen kohde hänen yritykselleen, joka toimii pääasiassa noin 50 kilometrin säteellä Helsingin ytimestä.

    Helsingin kantakaupungissa syntynyt Oldenburg on työskennellyt kaupunkiympäristön metsissä koko uransa, 27 vuotta.

    Metsäiseen käytännön ammattiin kaupunkilaisnuorukaisen houkutteli luonto, missä mies on viihtynyt nuoresta saakka. ”Hiihdin nuorena kilpaa, ja linnut ja luonto kiinnostivat. Kalastus oli jossain vaiheessa ykkösharrastus, nykyään metsästän koirien kanssa aika paljon”, Oldenburg kertoo.

    Hän aloitti metsäkoulun peruskoulun jälkeen vuonna 1986 Rajamäen Nurmijärvellä. ”Se oli silloin unelmien ammatti, jota myös arvostettiin. Hakijoita oli paljon eikä ollut itsestään selvää, että sisään pääsi.”

    Metsäkone poltettiin, kun se oli jätetty yöksi työmaalle.
    Metsäkone poltettiin, kun se oli jätetty yöksi työmaalle. Kuva: Janne Oldenburg

    Nyt ilmastonmuutos on kirvoittanut metsistä käytävää keskustelua, ja ammatin arvostus ei enää koneen puikoissa tai sahan varressa aina tunnu.

    Yleisön kiukku purkautuu yhä useammin hakkuutyömaiden laidoilla, Oldenburg sanoo.

    Viimeksi näin kävi syksyllä Helsingin Pirkkolassa. Oldenburgin yritys oli saanut toimeksiannon keskuspuiston metsäpalstan hakkuusta, jossa raivattiin metsää uuden urheiluhallin tieltä. Keskuspuiston metsää kaventavaa rakennushanketta vastustettiin kiivaasti muun muassa Facebookissa.

    Lokakuisella työmaalla riitti kiukkuista yleisöä. Metsureita haukuttiin metsänraiskaajiksi, ja heitä kuvattiin videolle ja provosoitiin. Työmaa-aitojen läpi tultiin vaarallisesti haahuilemaan hakkuulle. Poliisikin oli paikalla.

    ”Tiesimme, että paikka kirvoittaa tunteita. Juttelimme jo etukäteen, että pysytään vain rauhallisina.”

    Tavallisesti urakkana hoidettava kohde tehtiin tuntityönä, koska tiedossa oli, että työntekoa saatettaisiin häiritä. Koneet vietiin päivän päätteeksi pois alueelta ilkivallan pelossa.

    Muuallakin on sattunut ja tapahtunut. Koneita töhritään usein. Viime vuonna Vantaalla yrityksen metsäkone poltettiin, ja sen kylkeen ilmestyi ekoterroristijärjestön tunnus. Joskus työmaita on häiritty muun muassa heittelemällä koneita kananmunilla.

    ”Eniten hirvittää, jos joku juoksentelee työmaalla ja vaikka puu kaatuu päälle”, Oldenburg sanoo. Syksyllä Pirkkolan työmaa-alueella näkyi pieni lapsikin mielenosoittajan sylissä.

    Oldenburgin mielestä meno on koventunut muutaman viime vuoden aikana, vaikka puun kaatamisesta tulistuneet sivulliset ovat aiemminkin saattaneet tulla silmille.

    Oldenburg ymmärtää, että joskus lähimetsien hakkaaminen harmittaa, mutta vaikka kyseessä olisi kaupungin metsäalue, väännöt sen kohtalosta käydään oikeasti pöytien ääressä eikä puunjuurella. Työtä tekemään tullut metsäkoneenkuljettaja on väärä kohde purkaa mielipahaa.

    ”Tuntuu, että ne ovat mielenosoitus koko alaa kohtaan”, Oldenburg sanoo. ”Olen kuitenkin henkeen ja vereen luontoihminen, enkä koe itseäni luontoterroristiksi tai metsänraiskaajaksi.”

    Syynä voimistuneille äänenpainoille voi olla heikentynyt ymmärrys luonnosta ja huoli ilmastonmuutoksesta, mies pohtii. ”Lisäksi ei aina ymmärretä, että metsä on jonkun omaisuutta, josta oikeasti haetaan elantoa.”

    Vaikka äänenpainot hakkuun laidalla voivat joskus viedä työstä motivaatiota, Oldenburg ei niitä juuri mietiskele.

    Yritys on palkannut viime vuosina kaksi nuorta vastavalmistunutta metsätyöntekijää, joista toinen urakoi korjuukoneen hytissä tonttityömaalla Kirkkonummella. Nuorista tekijöistä kannattaa pitää kiinni hiljaisimpinakin aikoina, sillä tekijöistä on nykyään pulaa, Oldenburg selittää.

    Lue myös:

    Helsingin metsissä on erittäin runsaasti lahoja puita – "Kuka vastaa, jos hiihtäjä tai päiväkotilapsi jää alas rysähtävän puun alle?"

  • Metsäpalvelu

    Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.