Karhut ovat rosvonneet ensimmäiset mehiläispesät – vahinkoriskin suhteen tarhaajat ovat eriarvoisessa asemassa eri puolilla Suomea

Mehiläistarhaaja Raino Albert huolsi keväällä 2018 sähköaitaa. Kontiolahden kirkonkylän lähistöllä sijaitsevalla tarhalla oli aiemmin vieraillut karhu. Kuva: Lari Lievonen

Talviuniltaan heränneet karhut ovat aloittaneet mehiläispesien rosvoamisen. Suomen Mehiläishoitajain Liitolle tehtiin ensimmäiset ilmoitukset karhujen tuhoamista mehiläispesistä heti huhtikuun alussa.

Tiistaihin mennessä ilmoituksia oli tehty 11 eri puolilta Suomea. Karhut ovat rikkoneet yhteensä kolmisenkymmentä pesää.

Kaikki mehiläistarhaajat voivat hakea petovahinkokorvausta, jonka omavastuuosuus on 170 euroa. Yhden mehiläispesän ja siellä asuvan mehiläis­yhteiskunnan arvo on keväällä noin 350 euroa, kertoo Mehiläishoitajain Liiton mehiläishoidon neuvoja Maritta Martikkala.

”Ylimääräinen työ on suurin kuluerä, joka karhuvahingoista aiheutuu, mutta sitä ei korvata. Tarhaaja menettää pesän ja yhteiskunnan mukana myös kauden hunajasadon.”

Mehiläistarhaajia on eniten eteläisessä Suomessa ja Varsinais-Suomessa.

”Vahinkoriskin suhteen tarhaajat ovat eriarvoisessa asemassa eri puolilla Suomea. Eräs ammattitarhaaja on laskenut, että voisi pitää yhdellä tarhalla yhtä kahta pesää enemmän, jos karhuriskin torjumisesta ei aiheutuisi niin paljon työtä ja kuluja”, Martikkala kertoo.

Sähköaita on todettu toimivimmaksi ja kustannus­tehokkaimmaksi menetelmäksi suojata mehiläistarhoja. Sähköaitatarvikkeet ovat maksuttomia tarhaajalle lukuun ottamatta virta­lähdettä.

Aita ei kuitenkaan anna täydellistä suojaa karhuja vastaan, se on vain pelote. Aitaa sekä virta­lähdettä on huollettava säännöllisesti, jotta kasvillisuus ei maadoita aitaa ja virtalähteessä riittää tehoa.

Viime vuonna vahinkoja ilmoitettiin Mehiläishoitajain Liiton karhuvahinkokarttaan yhteensä 67 ja vuonna 2018 yhteensä 90. Vuoden 2019 tuhot painottuivat itään, vuonna 2018 tuhoja oli ympäri maata.

Suurimmat vahingot syntyvät keväällä, kun karhut lähtevät nälissään talvipesistään. Kesä on hiljaisempaa aikaa. Syksyllä tulee taas vahinkoja, kun karhut tankkaavat ravintoa talviunia varten.

”Kaikki karhut eivät ole kiinnostuneita mehiläispesistä, mutta jotkut yksilöt erikoistuvat niiden hyödyntämiseen ravintona”, toteaa riistasuunnittelija Teemu Lamberg Suomen riistakeskuksesta.

Kun vahinkoja pyritään estämään, karhun tappaminen ei ole koskaan ensisijainen toimenpide, riistakeskus muistuttaa. Poikkeuslupaan turvaudutaan vasta, kun mikään muu tyydyttävä ratkaisu ei toimi.

Martikkala toteaa, että tehokkain tapa torjua karhuvahinkoja olisi kohdistaa metsästys nimenomaan vahinkokarhuihin.