Pekka Muuttomaa elvyttää pöllökantoja sitkeästi: ”Pesivän linnun löytäminen pöntöstä on juhlan paikka”

Pekka Muuttomaa viettää suurimman osan ajastaan metsässä joko metsätöissä tai lintuharrastuksensa parissa. Kuva: Rami Marjamäki

Satakuntalainen Pekka Muuttomaa kasvoi metsään jo nuorena. 1970-luvulla teini-ikäinen Muuttomaa vietti aikaa Siikaisten saloilla samoillen ja luonnon tapahtumia havainnoiden.

Metsästyskin tuli kuvioihin joksikin aikaa, mutta todellinen luontoharrastamisen intohimo syttyi hänen kiinnostuessaan pöllöistä ja päiväpetolinnuista.

”Pöllöjen maailma on pimennossa ihmisiltä, koska niitä ei tavallisesti näe valoisaan aikaan. Tämä tietynlainen salaperäisyys ja mystisyys niissä alkoi kiehtoa minua ja kiehtoo edelleenkin”, Muuttomaa kertoo.

Nuori mies alkoi tehdä viirupöllöille pönttöjä urakalla ja tutustui porilaisiin lintuharrastajiin. Kotikylän pöntöistä päästiinkin jo rengastamaan pöllönpoikasia.

Pöllöharrastus jäi välillä kuitenkin katkolle, kun opintie vei Muuttomaan kotikonnuilta Helsingin yliopistoon, josta hän valmistui metsänhoitajaksi.

Opintojen jälkeen hän on tehnyt työuransa pääosin ulkomailla erilaisissa hankkeissa maa- ja metsätalouden asiantuntijana esimerkiksi Helsingin yliopistolle, Stora Ensolle, Botnialle ja ulkoministeriölle. Muuttomaa on asunut Meksikossa, Nepalissa, Ecuadorissa, Uruguayssa, Nicaraguassa ja Keniassa.

Vaikka työt veivät maailmalle, palasi Muuttomaa aina ehtiessään lintuharrastuksensa pariin Siikaisiin. Tätä nykyä hän myös asuu siellä vakituisesti.

Kun alkujaan Muuttomaalla oli pönttöjä vain kotikylänsä nurkilla, nyt niitä on ympäri Satakuntaa. Yhteensä erikokoisia pönttöjä on maastossa noin 500 kappaletta.

Suurin osa pöntöistä on viirupöllöille mutta myös lehto- ja helmipöllöille.

Laajan pönttöverkoston ylläpidon mahdollistaa se, että Muuttomaa on saanut mukaan muitakin innokkaita harrastajia. Eri paikkakunnille on saatu muodostettua omat tiiminsä, jotka toimivat itsenäisesti.

Mitään virallista organisaatiota toiminnan taustalla ei ole, vaan kyse on joustavasta harrastajien verkostosta.

”Tällä hetkellä ehkä tärkeintä itselleni on, että saadaan uusia ihmisiä mukaan. On hienoa nähdä, miten esimerkiksi rengastukseen mukaan otetulle maanomistajalle tapahtuma on mielenjäävä elämys.”

Myös rengastajat ovat tärkeitä avainhenkilöitä toiminnassa.

Muuttomaa kertoo, että hänen kotitilansa verstaalta on lähtenyt maastoon noin 600 pönttöä. Viime keväänä hän kävi itse tarkastamassa noin 200 pönttöä läpi.

Harjaantuneelta tekijältä pönttöjä valmistuu käden käänteessä. Kuva: Rami Marjamäki

Pönttöjen sijainnit on tallennettu GPS-laitteeseen paikannimillä, ja tarkemmat tiedot löytyvät Excel-taulukosta. Nyrkkisääntönä on, että ainakin kahden ihmisen on tiedettävä pöntön sijainti, jos toinen ei ole maisemissa.

Teknologian hyödyntäminen on nopeuttanut toimintaa huomattavasti. Aikaisemmin pelkästään tarkastaakseen, onko pöntössä asukasta, metsään täytyi kantaa tikapuut ja suojavarusteet. Nyt sama tarkastus tehdään vavan päässä olevalla GoPro-kameralla.

Harrastuksen suola ja palkinto on pesinnän löytyminen.

”Kun keväisin kävelee kovin odotuksin pöntölle ja löytää sieltä linnun, niin kyllä se on aikamoinen juhlan hetki.”

Suurin osa pöntöistä on tyhjillään, sillä niiden pesimisaste on Muuttomaan arvion mukaan vain 10–15 prosenttia parhaina myyrävuosina. Monissa pöntöissä pesii myös telkkiä ja oravia.

Kattavan pönttöverkoston myötä tulosta on tullut ja viirupöllökanta on vahvistunut selkeästi Pohjois-Satakunnan alueella. Lisäksi viimeisen kymmenen vuoden aikana alueelle on kyetty saamaan vakiintunut lehtopöllökanta.

Kuvassa pöntössä pesivä viirupöllö. Kuva: Pekka Muuttomaa

Viirupöllöjen reviirit ovat hyvin pitkäaikaisia ja rengastuksen yhteydessä pystytään tarkistamaan, onko emo sama kuin aikaisempinakin vuosina.

Muuttomaa tuntee useita lintuja yksilötasolla muistaen niiden kaikki pesimäpaikat.

Pöllöt ovatkin yksilöitä ja persoonia. Eräs viirupöllönaaras Siikaisissa on tullut Pekalle ja rengastajille tutuksi vuosien mittaan rauhallisesta luonteestaan.

”Se käyttäytyy vuosi toisensa jälkeen aivan samalla tavalla. Se ei ole koskaan aggressiivinen vaan pikemminkin utelias. Kun poikaisia aletaan rengastaa, naaras tulee aina lähelle seuramaan tilannetta, mutta ei koskaan hyökkää. Voimme tehdä työn rauhassa, koska luotamme tähän.”

Pomarkussa taas asustaa 17-vuotias viirupöllö, joka on tunnettu kipakasta temperamenttistaan.

”Tämä taas on aina aivan mielettömän aggressiivinen. Joka kerta kun pöntölle on mennyt, on saanut olla huolissaan, että mitähän taas tulee tapahtumaan. Luojan kiitos en ole joutunut enää käymään sen luona”, Muuttomaa naurahtaa.

Keväisten pesintätarkastusten lisäksi pöntöt täytyy myös huoltaa. Kuva: Rami Marjamäki

Yleisesti viirupöllöt eivät ole kovinkaan aggressiivisia, jos niiden kanssa osaa toimia oikein. Rauhallisuus on valttia.

”Kun asiat tekee riittävän hitaasti, harvemmin on ongelmia. Yleensä pöllöt reagoivat siihen, jos yllättäviä asioita tapahtuu liian nopeasti.”

Pöntöille kivutessa on kuitenkin aina käytettävä suojavarusteita, kuten moottoripyöräkypärää, nahkatakkia ja paksuja hanskoja.

Harrastuksen alkuaikoina Muuttomaa kiipesi kerran huolimattomuuttaan pöntölle ilman suojavarusteita. Sekä naaras- että urospöllö hyökkäsivät samanaikaisesti ja mies mätkähti puusta maahan. Haavereilta säästyttiin, ja varusteet ovat siitä lähtien olleet päällä.

Repertuaarista löytyy myös hiirihaukan, kanahaukan ja kalasääsken keinopesiä. Viime keväänä esimerkiksi kanahaukkojen poikaisia saatiin Siikaisissa rengastettua seitsemältä pesältä.

Suhtautuminen petolintuihin on muuttunut vuosikymmenten saatossa parempaan päin.

”Vielä 1970-luvullakin oli ihmisiä, jotka ampuivat järjestään kanahaukkoja. Metsästäjiä oli paljon ja luontosuhde oli olemassa ensisijaisesti metsästyksen kautta. Sittemmin ihmisille on jäänyt enemmän aikaa katsella luontoa muistakin näkökulmista.”

Muuttomaa on tehnyt työuransa metsätalouden parissa, on myös itse metsänomistaja sekä toimii tätä nykyä metsätalousyrittäjänä. Miehen päivät kuluvat pitkälti harvennustöiden lomassa.

Rengastettavat lehtipöllön poikaiset ovat uneliaita ja hämillään tapahtumasta. Kuva: Pekka Muuttomaa

Metsätalouden vuoksi Muuttomaa kokee pöllöjen pesintäpaikkojen riittävän määrän turvaamisen tärkeäksi ja myös osittain velvollisuudeksi.

”Näinhän se on, että talousmetsät ovat hieman steriilejä ja kolopuita on niissä vähemmän. Tällä toiminnalla voidaan kompensoida tilannetta.”

Viime aikoina yleistyneet keinopökkelöt, useampien puulajien suosiminen, metsäsertifikaatit ja erilaiset metsäkeskuksen ohjeistukset ovat Muuttomaan mielestä tervetulleita.

Muuttomaa näkee, että metsäkeskustelu on lähtenyt raiteiltaan ja leiriytynyt. Ihmiset puhuvat tarkoituksenmukaisesti ristiin eikä yleensä edes samasta asiasta.

”Ympäristöväki käyttää tietoa valikoivasti, ja sitten syntyy ihmeellistä vastakkainasettelua.”