Miten valtio voi omistaa hiilen, jos maanomistaja omistaa puut?
Yksikään suomalainen puolue ei vieläkään ole uskaltanut paljastaa äänestäjilleen, että hiilinielut ovat valtion omaisuutta – eivät maanomistajan.
EU:n linjauksen mukaan kasvavan puun hiili on valtion omaisuutta, mutta se muuttuu metsänomistajan omaisuudeksi, kun puu kaadetaan. Kuva: Sanne Katainen27.10.202519:14
Ajoin aikoinaan Suomeen WWF:n perustaman Gold Standard -järjestön hiilikauppamallia. Jos ehdotus olisi hyväksytty, metsänomistajat olisivat voineet myydä metsiensä ylimääräiset puukuutiot ”hiilikreditteinä”.
Metsänhoidon peruskäytäntöjä olisi käytetty vertailukohtana, ja metsätaloussuunnitelman yli tulevat hiilitonnit olisivat olleet myytävää tavaraa. Puut voidaan mallissa lopulta hakata, koska metsätilojen yhteenlaskettu puusto kasvaa hakkuista huolimatta.
Selitin eri puolueiden poliitikoille ja heidän avustajilleen, että WWF:n malli sopisi Suomeen erityisen hyvin, koska hallinnolliset kulut olisivat meillä hyvin pienet. Metsänomistajilla on jo valmiiksi tarkat kuviokartat sekä metsänhoitoyhdistysten laatimat ennusteet hakkuista ja puumäärän kasvusta.
Kaikki sanoivat pitävänsä ehdotusta hyvänä, mutta mitään ei koskaan tapahtunut.
Ihmettelin, miksi asia jumitti. Sitten viimein ymmärsin, että EU:n tekemän päätöksen mukaan metsiemme hiilinielut ovat valtion omaisuutta. Yksikään tapaamistani poliitikoista ei vain ollut kehdannut mainita asiasta minulle.
He eivät olleet yksin: yksikään suomalainen puolue ei vieläkään ole uskaltanut paljastaa asiaa äänestäjilleen. Tieto on silti levinnyt ensin huhuina ja sitten vahvistettuna tietona kaikille, jotka ovat osanneet asiasta kysyä.
Suomen Maanomistajien liiton toiminnanjohtaja Kimmo Collander on kutsunut päätöstä ”lähihistorian dramaattisimmaksi pakkolunastukseksi”.
Yksikään tapaamistani poliitikoista ei vain ollut kehdannut mainita asiasta minulle.
Linjauksesta ei koskaan ole käyty kunnollista julkista keskustelua. Useimmat meistä ovat niin tottuneet ajatukseen demokratiasta ja läpinäkyvästä päätöksenteosta, että meidän on ollut vaikea uskoa asiaa todeksi.
Ehkä kyse onkin vain jonkinlaisesta väärinkäsityksestä tai välivaiheesta. Ehkä, mutta niin kauan kuin linjaus on voimassa, EU-maissa ei ole mahdollista kehittää kasvavaan puustoon liittyvää hiilikauppaa.
Eri puolilla maailmaa on viime vuosina laadittu lakeja, jotka määrittelevät kuinka suuri prosentuaalinen osuus kasvavan puuston hiilivarastosta kuuluu valtiolle ja kuinka suuri maanomistajille.
Ainoastaan EU:ssa maanomistaja omistaa puut mutta valtio kaiken niihin sitoutuvan hiilen. EU:n linjauksen mukaan kasvavan puun hiili on valtion omaisuutta mutta muuttuu metsänomistajan omaisuudeksi heti, kun puu kaadetaan.
EU:n päätös on ajanut myös Suomen metsäkeskustelun täydelliseen umpikujaan. Tilanne muuttuisi, jos WWF:n laskutavan mukaiset ylimääräiset hiilitonnit olisivat metsänomistajille myytävää omaisuutta.
Näin metsänomistajat hyötyisivät metsien hiilivarastojen kasvattamisesta myös taloudellisesti, eivätkä kärsisi siitä. Valtio voisi toki ottaa myyntituloista veroina 30 prosenttia, niin kuin muustakin puukaupasta.
EU:n linjauksen mukaan kasvavan puun hiili on valtion omaisuutta, mutta muuttuu metsänomistajan omaisuudeksi heti kun puu kaadetaan.
Jotta malli olisi kansainvälisesti uskottava, siinä pitäisi tietysti varautua myös myrsky-, metsäpalo- ja kaarnakuoriaistuhoihin, eli myös pystyyn kuolevien metsien puu pitäisi myytyjen hiilitonnien osalta pystyä varastoimaan jollakin tavalla.
Kolumnisti Risto Isomäki on metsänomistaja, joka kirjoittaa tietokirjoja ja tieteisromaaneja.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
