Susien kalloja vuodelta 1933. Vasemmalla on kallo Kanadan Yukonista ja oikealla Suomen Kuusamosta.
Uusi tutkimus paljastaa: Ihminen muokkaa susia – tulokset merkittäviä Suomelle
Tutkimus osoittaa, että susien kallon muoto ja koko vaihtelevat ilmaston, saaliseläinten, evoluutiotaustan sekä yhä enemmän myös ihmisen vaikutuksen mukaan.
Suomessa kuvattu susi. Kuvituskuva. Kuva: Dominika BujnákováIhmisen toiminta on muokannut susikantoja perusteellisesti viimeisten kahden vuosisadan aikana, selviää Oulun yliopiston tuoreesta tutkimuksesta.
Tutkimuksessa analysoitiin 227 suden kalloa Euroopasta, Aasiasta ja Pohjois-Amerikasta.
1800- ja 1900-luvuilla ihmiset harvensivat susikantoja voimakkaasti Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, ja paikoin jopa hävittivät ne kokonaan. Osa susikannoista elpyi luonnollisesti, kun taas naapurialueiden sudet valtasivat uusia alueita tai kannoissa tapahtui risteytymistä muiden populaatioiden kanssa. Muutokset ovat jättäneet mitattavan jäljen susien kallojen muotoihin ja lisänneet populaatioiden välisiä eroja.
”Ihminen on monin tavoin vahvistanut susikantojen eriytymistä. Kantojen pienentyminen ja elinympäristöjen pirstoutuminen ovat vähentäneet populaatioiden välistä geenivirtaa, mikä näkyy sekä perimässä että ulkonäössä”, väitöskirjatutkija Dominika Bujnáková sanoo.
Tulokset osoittavat myös, että muun muassa leveysaste ja ravinto selittävät osan havaitusta vaihtelusta.
”Sudet ovat sopeutuneet elinympäristöihinsä tuhansien vuosien aikana. Eri alueilla elävät populaatiot kohtaavat erilaisia ekologisia paineita, jotka näkyvät kallon muodossa”, Bujnáková sanoo.
Tulokset ovat erityisen merkittäviä Suomen ja Skandinavian kannalta.
Sudet hävitettiin alueelta lähes sukupuuttoon, mutta palasivat itäisistä populaatioista saapuneiden susien myötä. Tutkimus osoittaa, että historialliset tapahtumat voivat vaikuttaa populaatioiden rakenteeseen vielä pitkään elpymisen jälkeenkin.
Kun susikannat elpyvät eri puolilla Eurooppaa ja susien palauttamista jatketaan Pohjois-Amerikassa, paikallisten sopeumien ymmärtäminen korostuu, kun suunnitellaan siirtoja, palautuksia tai kantojen vahvistamista. Susien siirtäminen alueelta toiselle ilman niiden kehityshistorian ja ekologisten erojen huomioimista voi heikentää niiden selviytymistä uudessa ympäristössä.
Tutkimus korostaa myös museokokoelmien merkitystä: monet kallot on kerätty vuosikymmeniä sitten, mikä mahdollistaa kehityksen tarkastelun pitkällä aikavälillä, jota ei muuten enää voitaisi havaita.
Tietoa tutkimuksesta
Tutkimus toteutettiin Oulun yliopiston ekologian ja genetiikan tutkimusyksikössä yhteistyössä kansainvälisten tutkijoiden ja luonnontieteellisten museoiden kanssa.
Kalloja analysoitiin kolmiulotteisen kuvantamisen ja kallojen muotojen geometristen analyysimenetelmien avulla.
Tutkimus Global Drivers of Morphological Variation in Grey Wolves julkaistiin kesäkuussa 2026.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
