Video: Metsuri lähestyy luonnontilaista suota – näin huomioit reuna-alueen ennakkoraivauksessa ja hakkuussa

Sunttineva on määritelty valtakunnallisesti arvokkaaksi suoalueeksi. Matti ja Aku Äijö suunnittelevat ympäröivän metsän hoitotoimia. Kuva: Rami Marjamäki

Hyvässä kasvussa olevan 50-vuotiaan männikön reunalla pilkistelee kukintaansa aloittelevia suopursuja. Maasto viettää lievästi alaspäin, männikkö vaihtuu kitukasvuiseksi hieskoivuvaltaiseksi pöpeliköksi. Sen takana avautuu lähes puuton Sunttineva. Luonnontilaisella suolla kukkivat kilvan valkoiset tupasvillat ja hempeän pinkit mutta myrkylliset suokukat. Edes tällä alueella taajaan harjoitteleva Naton ilmavoimien kalusto ei säestä nyt suolla viihtyvien lintujen konserttia.

Suokukka on turvesoilla kasvava myrkyllinen varpu, joka kuuluu kanervakasveihin. Suokukka sisältää myrkyllistä andromedotoksiinia. Kuva: Markku Vuorikari

Valtakunnallisesti arvokas Sunttineva on viime vuosikymmenellä valittu soidensuojelun täydennysohjelmaan, ja ely-keskus on lähestynyt alueen maanomistajia vapaaehtoisen Helmi-suojelun ehdotuksilla. "Puuntuotannollista merkitystä suojeluun ehdotetulla alueella ei ole, mutta se on tarkoitus kuitenkin pitää omassa omistuksessa", kertoo palstan tuore omistaja Aku Äijö. Hän on ostanut alueen isältään Matti Äijöltä, joka on yhtä mieltä siitä, että suo ja sitä ympäröivä vaihettumisvyöhyke kannattaa jättää koskemattomiksi.

"Tällaisten kohteiden paras turva ja tae säilymisestä on suojelun vapaaehtoisuus", Matti Äijö pohtii. Korvauksia suojelusta ei ole juurikaan luvassa, sillä korvaus perustuu puukuutioihin, joita ei suokohteella käytännössä ole.

Äijöt pohtivat parhaillaan alueen luonnonhoitoa, sillä suota ympäröivä 14 hehtaarin männikkö on tarkoitus harventaa pian. "Tässä on lähtöpuuston tilavuus yli 200 kuutiota hehtaarilla. Nyt tehdään kakkosharvennus; ensiharvennus on tehty 20 vuotta sitten", Matti Äijö kertoo. Hän muistaa hyvin lähteneensä ensimmäisenä hirvijahtisyksynään kävelemään saman metsän reunasta ajoketjussa. Puusto oli 1970-luvulla pientä taimikkoa.

Tällä kohteella suon reunavyöhyke erottuu melko selkeästi, joten ennakkoraivaajien ja hakkuukonekuskin on helppoa huomata, milloin on aika kääntyä.

"Suojavyöhyke on 15–20 metriä leveä. Siellä ei raivata eikä hakata."

Metsän puolella kasvaa hyvinvoivia mäntyjä ja metsätähti kukkii aluskasvillisuudessa. Vaihettumisvyöhykkeellä pääpuulaji on hieskoivu. Seassa sinnittelee kituliaita pieniä kuusia. Lahopuuta on paljon, sillä kosteissa oloissa puut kuolevat nopealla kierrolla. Aluskasvillisuudessa kukoistavat tupasvilla ja lakka, joita ei ylempänä metsävyöhykkeellä näy lainkaan.

Lakka eli suomuurain on helppo tunnistaa munuaismaisista, kurttuisista lehdistä, valkoisista kukista ja oransseista marjoista. Kuva: Kari Salonen

Harvennuksen jälkeen suota ympäröivä talousmetsä saa lihoa komeaksi tukkimetsäksi. Suota ympäröivän kaistaleen tuottamattomuus ei harmita Äijöjä lainkaan. "Kun hoitaa rehevällä maapohjalla kasvavan taimikon kuntoon, sillä saa paljon enemmän puunkasvua edistettyä", Matti Äijö tuumii.