Metsäisten luontotyyppien kriteerit kaipaavat kehittämistä – voi olla suuri vaikutus Suomelle koituviin ennallistamisen kustannuksiin

Harjumetsien kriteereiksi esitettiin kolme uutta vaihtoehtoa. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Kansallista ennallistamissuunnitelmaa varten tarvitaan tietoa eri luontotyyppien pinta-aloista sekä niiden jakautumisesta hyvässä ja ei hyvässä tilassa oleviin.

Luontotyyppien EU-tason määritelmillä, niiden kansallisella tulkinnalla ja tulkinnan perusteella muodostetuilla kriteereillä on vaikutusta siihen, kuinka suureksi ennallistamispinta-alat muodostuvat.

Luonnonvarakeskus (Luke) ja Tapio oy ovat tuottaneet työn pohjaksi ehdotuksia luontotyyppien tunnistamisen ja hyvän tilan kriteereiden kehittämiseksi.

Selvityksen mukaan metsäisten luontotyyppien hyvän tilan saavuttamisesta aiheutuu erilaisten ekologisten vaikutusten lisäksi merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Ne kohdistuvat ennallistamisen toteuttamisen lisäksi puuntuotantoon, metsäsektorin arvonlisään, työllisyyteen, kiinteistöjen arvoihin sekä luontomatkailuun ja virkistyskäyttöön, todetaan Luken tiedotteessa.

Luontotyyppien määritelmät on kuvattu hyvin lyhyesti Euroopan komission luontotyyppikäsikirjassa. Käsikirjan yleisluonteisuuden takia suojelualueiden inventointeja varten laadittiin kotimainen opas.

Luken ja Tapion selvityksessä keskityttiin laaja-alaisimpiin metsäisiin luontotyyppeihin, joita ovat boreaaliset luonnonmetsät, harjumetsät, lehdot ja puustoiset suot.

Boreaalisten luonnonmetsien kriteerejä ehdotetaan kehitettäväksi esimerkiksi siten, että uudistuskypsyyden asteen sijaan käytettäisiin selkeitä ikärajoja. Kuolleen puun määrää koskevassa määrittelyssä nähtiin tärkeäksi, että kasvupaikasta ja maantieteellisestä sijainnista johtuvat erot otettaisiin huomioon.

Selvityksessä ehdotetaankin, että boreaalisissa luonnonmetsissä kuolleen puun raja-arvona sovelletaan kymmentä prosenttia kokonaispuuston tilavuudesta. Tässä yhteydessä luovuttaisiin nykymääritelmässä vaihtoehtona olevasta kiinteästä raja-arvosta, joka on kymmenen kuutiometriä hehtaarilla.

Harjumuodostumiin tulkitaan nykyisellään kuuluvaksi kaikki jäätikköjokimuodostumien metsät. Luke ja Tapio esittävät uutena kolme muuta vaihtoehtoa. Suppein, Ruotsissakin sovellettu harjumetsien tulkinta perustuu ominaispiirteisiin, kasvillisuuteen ja lajistoon. Toisen tulkinnan mukaan luontotyyppiin luettaisiin harjujen valorinteet ja kolmannen mukaan kaikki harjumetsät, joilla on selvä korkeusero ympäröivään maastoon. Tulkinnan valinnalla voi olla vaikutuksia suojelutason arviointiin.

Ehdotettujen kriteerien soveltamisen vaikutuksista tarvitaan vielä kokonaisvaltaiset arviot, ennen kuin niitä on mahdollista hyödyntää ennallistamisasetuksen mukaisessa luontotyyppien arvioinnissa. Myös ehdotetut metsänkäsittelyt vaativat täsmentämistä, ennen kuin niitä voidaan soveltaa metsätaloudessa.

Raportti tuotettiin Luken ja Tapion yhteistyönä Metsäisten luontotyyppien hyvän tilan määrittely (Luhti) -hankkeessa.