Majavan pureskelemasta puulastusta voidaan määrittää onko se euroopan- vai kanadanmajava – lastuun jäävä sylki paljastaa perimän

Kanadan- ja euroopanmajavan erottaminen silmämääräisesti on haastavaa. Tämä majava on kuvattu Virroilla Pirkanmaalla. Kuva: Sirpa Jyske

Alkuperäinen majavalajimme euroopanmajava ja vieraslaji kanadanmajava pesivät jo monin paikoin samoilla alueilla. Tämä on saatu selville Luonnonvarakeskuksessa (Luke) kehitetyn geneettisen tutkimusmenetelmän ansiosta.

Menetelmässä on kyse ympäristö-DNA:n hyödyntämisestä.

"Majavan pureskelemasta puulastusta voidaan määrittää, onko kyseessä euroopan- vai kanadanmajava. Lastuun jää sylkeä, josta analysoidaan yksilön perimä", kertoi Luken erikoistutkija Terhi Iso-Touru Riistapäivillä Turussa tammikuun puolessa välissä.

Eliön perimä löytyy sen DNA:sta, jota on yksilön joka solussa. Yleensä perimän määritys tehdään eliön kudoksesta tai eritteestä otetusta näytteestä, josta eristetään DNA.

Ympäristö-DNA:n keräämiseksi eläimeen ei tarvitse koskea, eikä sitä ei tarvitse tappaa, kuvaili Iso-Touru. Karva-, kudos- tai verinäytteen ottaminen majavasta olisi työläämpää ja näytteiden lähettäminen analyysikelpoisina haaste.

Mutta myös ympäristö-DNA:n analysointiin liittyy haasteita.

Esimerkiksi lämpö ja auringon UV-säteily sekä sateet hajottavat ja huuhtovat DNA:ta. Analyysi epäonnistuu, jos DNA:ta ei ole riittävästi, huomauttaa Iso-Touru.

Puulastuja on Lukessa tutkittu yli 180. Niitä on saatu metsästäjiltä ja muilta luonnossa liikkujilta. Majavan laji on saatu selville yli 80 prosentissa näytteitä.

Luke kerää lajien levinneisyyden selvittämiseksi edelleen pesien lähellä olevilta tuoreilta majavien syönnöksiltä lastuja. Ohjeet näytteiden keräämistä ja lähettämistä varten löytyvät Luken verkkosivuilta.

Olennaista on käyttää kertakäyttöhanskoja ja muovipusseja näytteiden keräämisessä. Näyte tulee säilyttää jääkaapissa tai pakkasessa ja postittaa mahdollisimman nopeasti, sillä DNA säilyy paremmin viileässä.

Miksi tietoa majavalajien levinneisyydestä sitten tarvitaan? Tietoa tarvitaan kannanhoidollisista syistä, sillä kanadanmajavan metsästys on vapaata metsästysajan puitteissa, mutta euroopanmajavan metsästäminen on luvanvaraista.

"Kanadan- ja euroopanmajavan erottaminen silmämääräisesti on haastavaa", totesi Iso-Touru.

Alkuperäinen euroopanmajava metsästettiin sukupuuttoon Suomesta 1800-luvun lopulla. 1930-luvulla maahan tuotiin uusia yksilöitä Norjasta ja Kanadasta. Tuolloin ajateltiin, että tänne tuotiin vain yhtä lajia. Myöhemmin selvisi, että kyse oli kahdesta eri lajista.

Euroopanmajavakanta oli vahva Satakunnassa ja kanadanmajavat elelivät ja levittäytyivät itään ja etelään.

Puulastuista tehdyt analyysit ovat paljastaneet, että euroopanmajavia elää Satakunnan lisäksi Varsinais-Suomen koillisosissa, Etelä-Pohjanmaalla, Pirkanmaalla ja Länsi-Lapissa. Myös Kaakkois-Suomesta on saatu näytteitä, joiden perusteella laji on määritetty euroopanmajavaksi.

Kaikki sai alkunsa metsästäjien epäilyistä, joiden mukaan Kihniössä Pirkanmaalla pesii molempia majavalajeja. Kallotutkimusten ja kudosnäytteiden DNA-analyysin perusteella epäily vahvistui.

Tähän asti Lukeen on toimitettu puulastuja erityisesti Länsi-Lapista ja Pirkanmaalta. Jatkossa niitä toivotaan erityisesti Kaakkois-Suomesta.