Nyt on aika etsiä passipaikka, jos haaveilee majavahatusta – kuopiolainen Ellu Bondar innostuu nahan, turkiksen ja huovan yhdistämisestä

Ellu Bondarin perheessä hänen äitinsä ja isoäidit ovat osanneet erinomaisesti kehrätä, kirjailla, virkata ja ommella. Suomessa hän opiskeli Piippolan ammatti- ja kulttuuriopistossa ja valmistui vuonna 2017 artesaaniksi, taustalla puoliso Ville Rissanen. Kuva: Lari Lievonen

Karvalippiksessä yhdistyvät turkis, huopa ja nahka. Kuva: Lari Lievonen

Innostun ja uppoudun. En halua toistaa muiden ideoita, aika vain tuntuu loppuvan kesken, jotta ehtisin toteuttaa kaikki omat ideani, kuvailee kuopiolainen taiteilija ja käsityöläinen Ellu Bondar työskentelytapaansa.

Hänestä huokuu itsevarmuus omaa osaamista kohtaan sekä rohkeus toteuttaa ideoita. Mutta majavahattua hän ei lupautunut miehelleen Ville Rissaselle tekemään noin kymmenen vuotta sitten. "Minä olen huovuttaja, enkä tee majavahattuja", hän totesi silloin.

Toisin kuitenkin kävi. Bondar tarttui majavan parkittuun nahkaan ja hänen käsissään Rissasen ampumasta 20 kiloisesta majavasta syntyi hattu. Seuraavaksi hattu piti tehdä miehen ystävälle ja nyt Bondar tekee niitä tilauksesta oman yrityksen kautta.

Vuonna 2009 entinen kilpasuunnistaja oli muuttanut Suomeen. Ellun Huopa ja Käsityön hän perusti vuonna 2011. Käsityöläisyys alkoi huovutuksesta, mutta on nyt laajentunut muun muassa lämpimien metsästysmuistojen valmistukseen luonnonturkiksista ja nahkatöihin. Eniten Bondar innostuu eri materiaalien, eli nahan, turkiksen ja huovan yhdistämisestä.

Minkä kokoinen parkitun majavannahan pitää olla, että saisi hatun? Tätä metsästäjät usein kysyvät, kun soittavat Bondarille ja haluavat tietää hattuprojektista enemmän.

Bondar levittää työpöydälle yhden parkitun nahan ja mittaa. "Kun pituutta on noin 80 senttiä ja leveyttä noin 60 senttiä, mitat riittävät hattuun."

Jos majavaa on ammuttu haulikolla ja on tarvittu mahdollisesti paikkolaukaus, saattaa reikiä olla niin paljon, että hatun tekeminen ei reikien takia onnistu, vaikka mitat täyttyisivät.

Hattuhaave kannattaa siis pitää mielessä jo passissa istuessa. Jos saalista tulee, kannattaa hattuhaave pitää mielessä myös nylkiessä.

Bondarin puoliso Rissanen on kova metsästäjä. Hän kehottaa nylkemään huolella ja varomaan puukon lipsumista, jotta lisäreikiä ei synny. Parkitus on armoton työvaihe, pienestä lipsahduksesta kasvaa helposti iso reikä.

Ja jos hatusta haaveilee ja saalistakin tulee, kannattaa nahka lähettää parkittavaksi ja pian parkitsemisen jälkeen lähettää parkittu nahka käsityöläiselle. Parkitun nahan lisäksi asiakkaan ei tarvitse toimittaa mitään, somistenahat löytyvät Bondarilta.

"Nahkaa ei saisi säilöä kovin pitkään, sillä nahkaan tulee värimuutoksia ja sen laatu heikkenee ajan myötä. Huonosta nahasta ei voi tehdä hyviä tuotteita. Hapertuneeseen nahkaan ei esimerkiksi tartu ommel."

Jos saalismajava sattuu olemaan hieman pienempi, saa siitäkin tehtyä päähineen. Bondar on ideoinut karvalippiksen korvaläpillä, jossa hän yhdistää huopaa, nahkaa ja turkista. Lippiksen huovasta tehdyn lipan hän kovettaa kosteutta kestäväksi erityisellä aineella.

Myös majavarukkasissa hän hyödyntää huovuttajan taitojaan, jos asiakas niin haluaa. "Teen rukkasten sisään huovutetun vuoren sisähanskalla, hanska on helppo ottaa kuivumaan."

Entä jos majavarukkasia tai -päähinettä tekee mieli, mutta saalista ei ole tullut? Mieluiten Bondar tekee tuotteita asiakkaan toimittamista nahoista, mutta joskus hänellä on omasta takaa parkittuja nahkoja, joista syntyy tilaustöitä.

"Ennen kaikkea haluan paneutua yksilöllisten tuotteiden tekemiseen ja saada oikean asiakaskontaktin. Minusta on mukava tietää mistä tilaus tulee."

Kanadan- ja euroopanmajavaa saa metsästää 30.4. asti. Euroopanmajavan pyyntiin pitää olla poikkeuslupa.