Järvien pinnat yhä poikkeuksellisen matalalla – taustalla kolme syytä

Vaikka yksittäisen vuoden sääoloja ei voi selittää ilmastonmuutoksella, tutkimusten mukaan lämpenevä ilmasto lisää useita kuivuutta voimistavia tekijöitä. Kuvituskuva. Kuva: Carolina Husu

Pitkään jatkunut kuivuus on herättänyt huolta kaivojen veden riittävyydestä, mataloittanut rantoja, vaikeuttanut maatalouden kasvukautta ja aiheuttanut maastopaloja, kertoo Suomen ympäristökeskus Syke.

Viime viikkojen sateet ovat hieman helpottaneet kuivan kevään ja helteisen kesäkuun aiheuttamaa kuivuutta paikoin. Vaikutukset näkyvät kuitenkin edelleen eri puolilla Suomea.

Monien suurten järvien vedenkorkeudet ja pohjaveden pinnat ovat Syken mukaan edelleen vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen alhaalla. Vedenpintojen lasku onkin nostanut esiin kysymyksen ilmastonmuutoksen vaikutuksesta kuivuuteen.

Vaikka yksittäisen vuoden sääoloja ei voi selittää ilmastonmuutoksella, tutkimusten mukaan lämpenevä ilmasto lisää useita kuivuutta voimistavia tekijöitä, Syke muistuttaa.

Vuoden 2026 kuivuutta selittävät erityisesti vähäinen sadanta, runsas haihdunta sekä lumen kertymisen ja sulamisen tavanomaisesta poikkeava rytmi.

Tänä ja viime vuonna sademäärät ovat olleet niukkoja, ja vettä on kertynyt maaperään, pohjavesivarastoihin ja vesistöihin tavanomaista vähemmän.

Vähäsateinen talvi pienensi lumen kertymää ja sulamisvesien määrää.

Poikkeuksellisen aikainen ja lämmin kevät lisäsi veden haihduntaa. Koska lumi ja järvien jäät sulivat varhain, vettä alkoi haihtua maaperästä, kasvillisuudesta ja vesistöistä tavallista aikaisemmin.

Viime kesä ja syksy olivat lämpimiä, joten haihdunta jatkui viime vuonna pitkälle syksyyn. Tutkimusten mukaan ilmaston lämmetessä runsaan haihdunnan kausi pitenee.

Kuivuuden taustalla on myös lumen kertymisen ja sulamisen poikkeavaan rytmiin.

Talven sateista suuri osa tuli vetenä, joka valui nopeasti vesistöihin eikä varastoitunut lumeen. Talven vähän lumet myös sulivat pois hyvin aikaisin. Tämän seurauksena järvien vedenpintojen ja pohjavesien nousu pysähtyi, ja kääntyi monin paikoin laskuksi kuukausia tavallista aikaisemmin.

Ilmiö näkyy Syken mukaa esimerkiksi Päijänteellä, jossa järven pinta nousee tavallisesti yli puoli metriä huhti-kesäkuun aikana. Tänä vuonna keväinen nousu alkoi maaliskuussa ja päättyi jo huhtikuun lopulla.

Syken hydrologin hydrologi Miia Kumpumäen mukaan lisääntyneen haihdunnan ja lumen muuttuvan rytmin tiedetään yleistyvän ilmaston lämmetessä.

”Yksittäisen vuoden kuivuusjaksoa ei voida kuitenkaan suoraan selittää ilmastonmuutoksella. Tämän vuoden kuivuuteen johtaneista tekijöistä ensimmäisen, vähäisen sadannan, yhteys ilmastonmuutokseen ei ole aivan suoraviivainen”, Kumpumäki kertoo tiedotteessa.

Vähäisten sadannan yhteyttä ilmastonmuutokseen on Syken mukaan vaikeampi osoittaa, sillä keskimäärin ilmastonmuutoksen on todettu kasvattavan sademääriä.

Nykytilanteeseen ovat vaikuttaneet Syken mukaan myös aiempien vuosien vähälumiset talvet, pieniksi jääneet kevätvirtaamat ja lämpimät kasvukaudet.

"Kun sateita on ollut vähän, haihdunta on ollut suurta ja lumivarastot niukkoja useana vuonna peräkkäin, kuivuuden vaikutukset alkavat näkyä yhä selvemmin vesistöissä, maaperässä ja pohjavedessä”, Kumpumäki kuvailee.

”Siksi vesivarojen kehitystä on tärkeää tarkastella pitkällä aikavälillä eikä vain yhden vuoden sääolojen perusteella."

Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat ajankohtaisia juttuvinkkejä sähköpostiisi kerran viikossa tilaamalla maksuttoman metsäuutiskirjeen.