Keskisarja: Aiheita joista ei voi väitellä
Teemu Keskisarja listaa Aarteen kolumnissaan argumentteja, jotka metsäväittelyissä sotivat vastatusten. ”Mitään puolueetonta asiantuntijuutta ei ole olemassakaan”, hän kirjoittaa.
”Puupellot ovat tappaneet Suomen luonnosta kaiken monimuotoisuuden”, on Keskisarjan mukaan yksi metsäväittelyissä toistuva argumentti. Kuva: Petteri Kivimäki27.6.202209:00
Uskovaisen ja ateistin ajatustenvaihto on tuottanut jokusen kelvollisen keskustelukirjan, mutta yleensä se ei johda mihinkään. Ei ainakaan kummankaan kääntymykseen. Vakaumukset istuvat niin lujassa, etteivät argumentit ja vasta-argumentit niitä murenna. Väittelijöille jää aina jälkimauksi, että toinen oli enemmän tai vähemmän höhlä.
Poikasena kuuntelin paljon taistolaisten ja porvarien sanailua. Se ei ollut 1970-luvulla kovin mielenkiintoista. Samat väittämät toistuivat tuokiosta toiseen, eivätkä ne olleet veitsenteräviä edes sillä puolella, joka tulevaisuudesta katsottuna oli oikeassa taikka vähemmän väärässä.
Maahanmuutosta tuli viimeistään 2010-luvulla vaivaannuttava hohhoijaa-aihe. Monet ystäväpiirin riennot pilasi jankkaus raha-asioista, kulttuureista, rikollisuudesta, ihmisoikeuksista, väestönvaihdosta, työvoimapulasta ja mitä niitä onkaan. Tiettyjen ”perusarvojen” äärellä kukaan ei koskaan käännä takkia: Kappas, tuota seikkaa en tullut ennen miettineeksi, kiitos valaistuksesta, olenpa vastedes samaa mieltä sinun kanssasi.
Metsä on kohonnut tai pudonnut samaan kategoriaan. Debatteja pursuaa ja rönsyää kaikkialta. Mihinkään ne eivät johda.
”Oikean tiedon” haltijat karsivat ”väärää tietoa”, mutta mitään puolueetonta asiantuntijuutta ei ole olemassakaan. Ei liioin löydy hyvän ja pahan tiedon puuta, jonka kaataminen tai kaatamatta jättäminen tekisi meistä hulluja hurskaampia.
Lienen itse pitänyt satakunta metsäaiheista luentoa ja esitelmää halki, poikki, pinoon -hengessä. Joskus roolini on metsätalouden lobbari, joskus luonnonsuojelun ja metsän kulttuurihistorian fanaatikko.
Yleisössä on usein minua tietäväisempiä jonkin erikoisalan ammattilaisia. Siitäkin syystä olen lopettanut väittelemisen puolesta ja vastaan. Nyökyttelijä pääsee vähemmällä.
Metsäväittelyissä sotivat vastatusten esimerkiksi nämä vakiot:
Suomi on EU:n metsäisin maa, melkein kaikki asutuskeskuksemmekin ovat kietoutuneet tuuheaan vihreään turkkiin. / Suomen ”metsät” ovat pahaisia pusikoita. Saksassa puuston tilavuus on isompi, ja keskieurooppalaiset ylipäätään ymmärtävät muhkeiden puuvanhusten arvon.
Hakkuumäärät ovat 2020-luvun Suomessa täysin kestämättömällä ja tuhoisalla tasolla. / Metsien loppumista on meuhkattu toistasataa vuotta, mutta puita on nyt enemmän kuin ikinä.
Turha on hollantilaisten, belgialaisten ja irlantilaisten kaljuilta plänteiltään opettaa metsänhoitoa meille metsäläisille. / Suomalaiset leuhkivat esikuvallisiksi menetelmiään, jotka käytännössä tuottavat elottomia aukeita ja maisemia kuin tykistökeskitysten jäljiltä.
Metsät ovat paljolti suomalaisten yksityisomaisuutta – ei niitä saa sosialisoida sen enempää kuin omakotitaloja ja tonttejakaan. / Ilma, jota hengitämme, kuuluu kaikille eliöille, ei globaaleille metsäjäteille.
Suomen kansa ansaitsee oikeuden itse päättää kansallisesta luonnonvarastaan ilman direktiivejä ja ylikansallisen moraalipörssin noteerauksia. / Impivaara älköön harhailko omalla väärällä metsäpolullaan, kun koko EU torjuu ilmastonmuutosta yhteisrintamassa.
Suomessa on pinta-alaan nähden valtavan isot ja muutenkin erinomaiset luonnonsuojelualueet. / Puupellot ovat tappaneet Suomen luonnosta kaiken monimuotoisuuden.
Metsäteollisuus on kansantalouden sampo, joka tuo huikeimman siivun vientituloista. / Metsäteollisuus on bulkkituottaja, joka energiatehottomasti ja kannattamattomasti rahtaa jalostamatonta raaka-ainetta Kiinaan saakka.
Metsätalouden pitkä arvoketju hyödyttää satoja tuhansia maalaisia ja kaupunkilaisia. / Suurin osa suomalaisista kaipaa metsistä lähinnä virkistysarvoja.
Suomen sahat tarjoavat vihreän vaihtoehdon betonirakentamiselle, jonka hiilijalanjälki on kammottava. / Suomessa puu korjataan keskenkasvuisena, lauta on höttöä ja haurassyistä eikä kelpaa vaativiin rakenteisiin.
Suomen metsäklusterille avautuu paitsi perinteikkäissä painopisteissä myös biotaloudessa loistava tulevaisuus. / Metsäteollisuus on pohjolassa auringonlaskun ja -pimennyksen ala, joka ilman kasvavia luonnonsuojelupaineitakin kukistuu synteettisille materiaaleille ja eukalyptukselle.
Ja niin edelleen ja niin edelleen. Jok’ikiseen metsäväitteeseen ja vastaväitteeseen on vain yksi ainut oikea vastaus: Hyvää kesänjatkoa.
Aarre-lehden kolumnisti Teemu Keskisarja (s. 1971) on historia-alan yrittäjä ja historioitsija, joka on tutkinut muun muassa Suomen metsäteollisuuden historiaa, sota- ja rikoshistoriaa.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
