Lukijalta: Metsien ojitusilmoituksista tulisi tehdä pakollisia – luvanvaraisuus liian järeä keino
Ojitus tulisi sallia vain sellaisissa paikoissa, joissa se on metsän kasvun kannalta tarpeen, kirjoittaa Elävä Itämeri -säätiön projektijohtaja Taina Ihaksi. ”Sääntelyn päivittäminen on myös metsänomistajan etu, sillä huonosti suunnitellusta ojituksesta voi olla haittaa metsänkasvulle.”
Metsäoja. Kuvituskuva. Kuva: Markku PulkkinenKansanedustaja Krista Mikkonen kirjoitti kolumnissaan (MT 10.12.) järvien tummumisesta, joka johtuu pitkälti soiden ojittamisesta. Kirjoittaja viittasi Luken raporttiin, jossa esitetään yhtenä keinona ojituksen vähentämiselle ojittamisen luvanvaraisuutta.
On totta, että uusien ojien kaivamisessa ja vanhojen perkaamisessa tulisi käyttää nykyistä tarkempaa harkintaa.
Nykyinen vesilaki on 1960-luvun tarpeisiin laadittu kuivatuslaki, joka ei vastaa nykypäivän haasteisiin. Ojitetut suot ovat muuttuneet suurelta osin turvekankaiksi, jotka eivät enää tarvitse voimakasta kuivatusta. Erityisesti Etelä-Suomessa liiallinen kuivatus voi heikentää metsien kasvua. Ilmastonmuutoksen myötä kuivuus, tuholaiset ja metsäpalot kasvattavat riskejä metsien kasvulle ja terveydelle.
Turhien ja liian syvien ojien kaivaminen, toimivien ojien turha perkaaminen voimistavat vesistöjen tummumista, pahentavat rehevöitymistä ja johtavat suuriin virtaaman vaihteluihin. Tämä johtaa muun muassa muikkukantojen ja muiden lohikalojen taantumiseen.
Sääntelyn päivittäminen on myös metsänomistajan etu, sillä huonosti suunnitellusta ojituksesta voi olla haittaa metsänkasvulle.
Vaikka sääntelyn kehittäminen on tarpeen, ei kaikkea ojittamista kuitenkaan ole käytännössä mahdollista tai yhteiskunnalle kannattavaa asettaa luvanvaraiseksi.
Ojitusilmoituksista tulisi kuitenkin tehdä pakollisia ja luvanvaraisuuden kynnystä tulisi madaltaa ja selkeyttää. Ojitus tulisi sallia vain sellaisissa paikoissa, joissa se on metsän kasvun kannalta tarpeen, eikä aiheuta vesien tilan pysyvää muutosta.
Sääntelyn päivittäminen on myös metsänomistajan etu, sillä huonosti suunnitellusta ojituksesta voi olla haittaa metsänkasvulle.
Päivitetyllä sääntelyllä ja nykyistä huomattavasti tarkemmalla suunnittelulla voidaan ehkäistä ojituksen haittoja, kuten metsien ylikuivattamista ja tarpeettomia vesistövaikutuksia. Samalla varmistetaan, että vanhojen ojien kunnostamisen on edelleen mahdollista silloin, kun se on metsän kasvun kannalta välttämätöntä ja haitat ovat vältettävissä.
Taina Ihaksi
projektijohtaja
BSAG, Elävä Itämeri -säätiö
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
