Kuinka monta puuta pitäisi istuttaa ja kasvattaa kompensoimaan yhden ihmisen hiilipäästöt?

Metsiin liittyvällä vapaaehtoisella hiilikompensaatiolla tarkoitetaan sitä, että voimme kompensoida liikkumisesta, asumisesta ja syömisestä aiheutuvia ilmastopäästöjämme käytännössä puiden puubiomassan sitoman hiilen avulla.

Vapaaehtoiset hiilimarkkinat ovat luoneet keinon, jonka avulla ihmiset voivat päästöjen vähentämisen lisäksi myös edesauttaa hiilen sitomista pois ilmakehästä. Jos he omistavat metsää tai maata, he voivat kompensoida päästöjään omistamansa metsän tai maaperän kautta.

Maata omistamattomille kaupataan palveluita, jotka maksamalla he voivat edesauttaa hiilen sitomista jossain muualla, toisen metsässä tai maalla.

Kompensaatiomarkkinat käyvät vilkkaana, ja joskus lupaukset tuntuvat liiankin hyviltä. Innostuimme tekemään arvioita, kuinka pitkälle yksi puu voi auttaa hiilikompensoinnissa ja sitä kautta ilmastonmuutoksen hillinnässä. Paljonko puita pitää istuttaa, jotta yhden ihmisen päästöt voitaisiin kompensoida?

Lähdimme liikkeelle eteläsuomalaisesta rehevästä kuusikosta. Alkuun nyrkkisääntö: karkeasti puolet puun biomassasta on hiiltä, joka muutetaan hiilidioksidiksi kertomalla se luvulla 3,67. Kerroin tulee hiilen ja hapen atomipainoista.

Istutettu, pieni kuusentaimi kasvaa reippaasti, mutta vie aikaa, että sen sitomalla hiilimäärällä on käytännön merkitystä.

Kun siitä on tullut 80-vuotias, eli keski-ikäinen puu, puuston kehityssimulaattori Motti ja Repolan biomassakertoimet ennustavat sen painavan lähes 800 kiloa. Satavuotiaana se on jo tonnin möhkäle. Tästä voidaan päätellä, että 80-vuotiaana kuusi on sitonut hiiltä noin 400 kiloa ja 100-vuotiaana 500 kiloa.

Hiilidioksidiksi muutettuna luvut ovat noin puolitoistatuhatta kiloa ja lähes 2 000 kiloa.

Entä paljonko me ihmiset päästämme kasvihuonekaasuja vuodessa?

Sitran (2018) kertoimien mukaan keskimääräisen suomalaisen hiilidioksidipäästöt ovat 10 300 kiloa vuodessa. Vertaamalla tätä lukua eteläsuomalaiseen kuuseen voimme päätellä, että yhden ihmisen yhden vuoden päästöjen korvaamiseksi tarvitaan yli viisi kuusta, jotka kasvavat satavuotiaiksi. Tai noin seitsemän kuusta, jotka kasvavat 80-vuotiaiksi.

Jos vuosittaiset päästömme ovat vakiot ja lakkaamme aiheuttamasta päästöjä 80-vuotiaina, jokaiselle syntyneelle vauvalle pitäisi istuttaa yli 400 kuusta, joiden annetaan elää 100-vuotiaiksi. Tai lähes 600 kuusta, jotka elävät 80-vuotiaiksi. Tämä tarkoittaa paria hehtaaria istutusalaa, jotta puut mahtuvat kasvamaan suuriksi.

Harvennuksessa poistettavia puita emme huomioi, koska ne todennäköisesti poltetaan, jolloin niiden sitoma hiili vapautuu takaisin ilmakehään.

Tästä päästään hyvän kompensoinnin kriteereihin, joista keskeisiä ovat lisäisyys ja pysyvyys. Lisäisyydellä tarkoitetaan, että päästövähennys tai uudet hiilinielut syntyvät valittujen kompensaatiotoimenpiteiden myötä. Kuusia ei siis istutettaisi osana normaalia metsätaloudellista toimintaa, vaan nimenomaan vauvan tulevien päästöjen kompensoimiseksi.

Käytännössä tämä tarkoittaisi istutusaluetta, jossa puuta ei tällä hetkellä kasva: joutoaluetta, rakennettua ympäristöä tai vastaavaa.

Jos tällaisen alan puuntuotanto oletetaan optimistisesti samansuuruiseksi rehevän kuusimetsän kanssa, jokainen vauva tarvitsee kaksi hehtaaria. Kun Suomessa syntyy 50 000 vauvaa vuodessa, tarvitaan 100 000 hehtaaria neitseellistä maata joka vuosi vauvojen tulevien päästöjen kompensoimiseksi. Tämä vastaa Pallas-Ylläs-kansallispuiston kokoista aluetta, joka vuosi.

Pysyvyydellä tarkoitetaan, että kompensoinnin vaikutus jää mahdollisimman pysyväksi. Vaikka kuuset kaadettaisiin 80- tai 100-vuotiaina, parhaaseen lopputulokseen ilmaston kannalta päästäisiin siten, ettei niiden sitoma hiili enää vapaudu ilmakehään. Käytännössä suuret puut käytetään pääosin rakennuspuina, jossa ne voivat jatkaa elämäänsä seuraavan sadan vuoden ajan. Tämä lienee riittävän pitkä aika pysyvyyden kannalta.

Myös muita hyvän kompensoinnin kriteerejä esitellään Luken hiilikompensaatioinfosivuilla, joka avautuu laajana versiona syyskuussa. Syyskuussa kompensoinnista keskustellaan myös kaikille avoimessa webinaarisarjassa.

Tekemämme laskelmat perustuvat raskaaseen datamäärään ja simulaattoreihin, mutta toimimme savolaisittain ja annamme tulkinnan lukijan käsiin. Jotta meitä ei syytetä kulttuurisesta omimisesta, todettakoon, että ensimmäinen kirjoittaja on kotoisin Savosta.

Anne Tolvanen

professori

Heli Miettinen

tutkija

Emmi Hilasvuori

tutkija

Antti Wall

tutkija

Luonnonvarakeskus (Luke)