Aarre: Käävät ovat kaksijakoisia eliöitä – Niillä on tärkeä rooli ekosysteemissä, mutta toisaalta ne ovat pahoja tuholaisia

Taulakääpä on monivuotinen koivun lahottaja. Sitä on käytetty vuosituhansia niin tulenteossa kuin lääkkeenä. Alpeilta löytyneellä jäämies Ötzillä oli varustepussissaan palanen taulaa. Kuva: Heikki Willamo

Käävät ovat kantasienten ryhmä, joka elää yleensä puiden rungoilla. Käävät ovat lahottajia, usein komeita ja värikkäitä. Monet niistä ovat monivuotisia, jolloin ne kasvavat huomattaviin mittoihin. Teevadin kokoinen kääpä ei ole harvinaisuus.

Muiden sienien tavoin käävät lisääntyvät itiöiden avulla. Pienenpienet itiöt kypsyvät alapinnalle aukeavissa pillistöissä, putoavat tuuleen ja leviävät kaikkialle. Tämä selittää hyvinkin tiukasti erikoistuneen käävän selviytymisen. Itiöitä on miljoonittain, ja ne löytävät sopivalle kasvualustalle, kunhan sellaisia vain on tarjolla kohtuullisella etäisyydellä.

Lahottajina käävillä on erittäin tärkeä rooli metsän ekosysteemissä. Ne pilkkovat kuolleen puuaineksen muiden eliöryhmien käytettävissä olevaan muotoon. Toisaalta kääpiä pidetään pahoina tuholaisina, sillä osa lajeista iskee elävän puun vahingoittuneisiin kohtiin. Tällöin ne jouduttavat puun kuolemista.

Käävät voivat iskeä puihin myös maan alta, kuten kuusen tyvilahoa aiheuttava juurikääpä. Se kasvaa juuristossa, leviää ylemmäs ja lahottaa ydinpuun. Lahon levitessä puu heikkenee ja tulee yhä alttiimmaksi myrskyille.

Kääpälajiston rakenne ja runsaus kertovat paljon metsän tilasta. Metsätalousmailla lajisto on köyhä ja muodostuu lähinnä yleislajeista. Vanhassa aarniossa lajeja on paljon, mikä johtuu puiden vaihtelevasta ikärakenteesta, puulajikirjosta, suurista ikipuista, kuolleen puuaineksen suuresta määrästä, maanpinnan ja pienilmaston vaihtelevista kosteusoloista ja niin edelleen.

Käävät toimivat erinomaisena mittarina metsän monimuotoisuudelle. Mitä rikkaampi lajisto, sitä monimuotoisempi on metsä.

Aarre: Käävät toimivat metsän monimuotoisuuden mittarina