Auta telkkäpariskuntia ja ripusta telkille pönttö ‒ katso ohjeet

Telkkä lentää pöntön suulle kovalla vauhdilla. Kuva: Hannu Huttu

Telkkäkannat ovat olleet pitkään varsin vakaita, mutta viimeaikaisen taantuman johdosta telkkiä on syytä avustaa poikastuotannossa.

Telkkä on aikaisimpia meille muuttavia vesilintuja. Sitä näkee soitimella jo ensimmäisissä sulapaikoissa. Telkkäkoiras on helposti tunnistettava, sillä se on kokonaan mustavalkoinen, ja sillä on selkeästi erottuva valkea täplä poskessa. Naaras on harmaankirjava ja sillä on ruskea pää. Pistävän keltainen silmä on syynä lajin englanninkieliseen nimeen goldeneye.

Telkänpöntön korkeus voi olla 50–60 senttimetriä ja sisätilan halkaisija noin 25 senttimetriä. Lentoaukon halkaisijan tulee olla 10 senttimetriä ja sen yläreunan etäisyys katosta saman verran.

Tärkeintä telkänpöntössä on muistaa, että pöntön sisäpuolen etuseinän tulee olla karkea. Telkänpoikaset kapuavat ulos pöntöstä eivätkä välttämättä saa otetta täysin tasaisesta pinnasta. Tarvittaessa lautaan voi tehdä itse uurteita.

Pöntön pohjalle on hyvä laittaa valmiiksi sopivaa kuiviketta, josta telkkäemo sitten rakentaa mieleisensä sisustuksen. Sopiva materiaali on esimerkiksi lemmikkijyrsijöille tarkoitettu sahanpuru tai -lastut.

Pönttö tulee asentaa vesistön lähettyville, mutta ei aivan vesirajaan, jotta minkki ei löydä pönttöä helposti. Muutama sata metriä on sopiva etäisyys rantaviivasta, jos maasto on telkänpoikasten räpylöille helppokulkuista. Pesän alla olisi hyvä olla pehmeä laskeutumispaikka, sillä telkänpojat hypähtävät peräkkäin pois pesästä yleensä yöaikaan. Laskeutuminen pehmeälle alustalle on poikasille turvallisempaa.

Telkkäpariskunnan soidinmenot pidetään jo aikaisin keväällä. Kuva: Markku Vuorikari

Parasta materiaalia pöntön ripustukseen on sinkitty rautalanka tai uv-suojattu naru. Tavalliset köydet ja narut haurastuvat ulkona ja muovi taas voi aiheuttaa ongelmia metsäteollisuudessa. Pönttöä ei pidä naulata puuhun.

Pöntöt ripustetaan puuhun siten, ettei ripustuksesta aiheudu vahinkoa puulle tai pöntölle. Birdlife opastaa kiinnittämään pöntön niin tukevasti, ettei se kolise kovallakaan tuulella ja karkota lintuja tiehensä. Ripustuslanka pujotetaan pöntön takaseinään porattujen reikien läpi, ja langan päät kiinnitetään puuhun. Jos kiinnityslanka kulkee tiukasti pöntön ympäri, pönttö puristuu kasaan puun kasvaessa. Puuhun voi kiinnittää myös nousuesteen, jotta minkki ei pääse kiipeämään pesälle.

Pienet pöntöt voidaan solmia rungon ympäri, mutta telkän pönttö kannattaa sitoa rungon vastakkaisilla puolilla oleviin oksiin lähelle oksantyveä. Rungon ja ripustuslangan väliin kannattaa asettaa puupaloja, joita voi poistaa narun alta sitä mukaa kun puu kasvaa.

Pönttö ripustetaan noin kolmen metrin korkeudelle. Pöntön kulkuaukon edessä ei saa olla lentoesteitä, sillä telkkä lentää pönttöön vauhdilla.

Minkki ja supikoira ovat haitallisia vieraspetoja, jotka aiheuttavat tuhoa erityisesti vesilinnuille. Ne onkin määritetty haitallisiksi vieraslajeiksi, joiden hävittäminen Suomen luonnosta on katsottu erittäin tärkeäksi.