Metsänomistajat ottivat tuulivoimahankkeen kilpailutuksen omiin käsiinsä Lapualla ja Nurmossa – tarjouksia tuli peräti seitsemältä yritykseltä

Jussi Alakoskelalle (vasemmalla) ja Anssi Muilulle on tärkeää, että tuulivoimapuiston tuotot jakautuvat kaikille alueen maanomistajille, jos hanke toteutuu. Kuvassa näkyy taustalla Jouttikallion tuulipuiston myllyjä. Kuva: Johannes Tervo

Kuva: Elli Paananen

Olisitteko kiinnostunut vuokraamaan maatanne tuulivoimapuistoksi? Tällaisia kyselyitä tupsahti viime keväänä tuulivoimayritykseltä metsänomistajille, joiden maat sijaitsevat Lapuan ja Nurmon rajamailla, Lamminnevan seudulla. Ehdotus oli useimmille maanomistajille melkoinen yllätys, vaikka lähialueella ovat viuhuneet Jouttikallion tuulipuiston myllyjen lavat jo vuodesta 2016 asti. Jouttikallion puiston omistaa suuri saksalainen pääomasijoittaja Allianz.

Ensimmäiseen kyselyyn piti vain vastata, suhtautuuko asiaan myönteisesti vai kielteisesti. Yksi alustavaa vihreää valoa näyttäneistä oli Lapuan Ruhan kylässä karjatilaa pyörittävä Anssi Muilu.

"Vähän se ihmetytti, että voisiko suunniteltua määrää tuulivoimaloita tosiaan tulla. Mutta metsä kasvaa sillä seudulla huonosti ja alue on kallioista, joten suhtauduin myönteisesti."

Eri suunnitelmissa on puhuttu vähintään 20:sta, enintään 35 tuulivoimalasta. Ison puiston toteutuessa maata tarvittaisiin jopa 4 900 hehtaaria.

Toukokuussa paikallinen suuryritys, lihayhtiö Atria, tiedotti aikovansa rakentaa tuulivoimapuiston Nurmon teurastamonsa viereen. Atrian julkistama suunnitelma koski samoja seutuja kuin toisen yrityksen hanke.

Tilanne mietitytti maanomistajia. Heille oli tullut useita maanvuokratarjouksia, joiden vertailu oli hankalaa. Mitä tapahtuisi, jos yksi vuokraisi yhdelle ja naapuri toiselle yritykselle?

Asiassa päätettiin ottaa aikalisä ja pitää alueen maanomistajien oma kokous.

"Puisto olisi tulossa pääasiassa Kivimäen ja Uitonloukon metsäautotiestöjen vaikutusalueille, joten tietä hallinnoivat henkilöt päättivät kutsua maanomistajat koolle", Muilu kertoo. Hän toimii Kivimäen metsäautotien hoitokunnan puheenjohtajana.

Syyskuun kokoukseen Ruhan koululle saapui 70–80 henkilöä. Asia koskee arviolta 300 maanomistajaa, sillä Etelä-Pohjanmaalla tilat ovat usein pieniä ja sirpaleisia.

Kokouksessa päätettiin perustaa toimikunta, joka selvittää yritysten tarjouksia, neuvottelee sopimusehdoista ja suosittelee työn päätteeksi alueen maanomistajille parhaan tarjouksen jättänyttä yritystä. Mitään valtakirjoja toimikunnalla ei ole, joten kaikki päätöksenteko jää yksittäiselle maanomistajalle – siitä alkaen, haluaako ylipäänsä vuokrata maitaan tuulivoimapuistolle.

Toimikuntaan valittiin kahdeksan henkilöä, jotka tekevät selvitystyön vapaaehtoistyönä. Korvausta he eivät vaivastaan saa. Puheenjohtajaksi valittiin Muilu ja sihteeriksi Jussi Alakoskela.

"Lähtökohtana on, että haluamme kilpailuttaa hankkeen. Toinen tärkeä asia on, että tuotto pitää jakaa kaikille puiston alueen maanomistajille", Alakoskela sanoo. Hän on metsäalan ammattilainen ja kasvinviljelytilan isäntä.

Vuokran jakamisessa on vuosien varrella ollut kirjavia käytäntöjä. Suurimman vuokran saa yleensä se, jonka maalle itse mylly sijoitetaan. Keskustelun paikka on siinä, kuinka suuri osuus ympäröivän tuulenottoalueen omistajille maksetaan. Julkisuudessa esitettyjen tietojen mukaan yhden myllyn vaatiman alueen vuokra voi olla 30 000–50 000 euroa vuodessa. Itse myllyn välitön tontti lastausalueineen on noin 1,5 hehtaarin kokoinen, ja sillä alueella ei voi metsätaloutta harjoittaa. Ympäröivällä tuulenottoalueella metsää voi käyttää normaalisti.

Toimikunta joutuu pohtimaan, mikä sen kanta on oikeudenmukaiseen jakoon tontin ja tuulenottoalueen vuokrista. Tehtävää tavallaan helpottaa se, ettei kukaan voi etukäteen tietää, mihin kohtiin myllyjä mahdollisesti sijoitettaisiin.

Tuulivoimahankkeiden suurena epäoikeudenmukaisuutena on pidetty juuri sitä, että osa maanomistajista saa hyvät vuokratulot ja esimerkiksi siirtolinjojen maanomistajat saavat käytännössä vain haitat niskoilleen nimellisellä kertakorvauksella.

Valmisteluun liittyy alkuvaiheessa paljon epävarmuuksia. Kukaan ei tiedä lopullista puiston sijaintia – jos sellainen ylipäänsä tulee. Toimikunta ei myöskään tiedä, kuinka moni maanomistaja on jo tehnyt sopimuksen jonkun yrityksen kanssa. Myllyt voisivat olla toiminnassa tämän vuosikymmenen lopulla, jolloin tekniikka on ehtinyt kehittyä paljon. Tämä vaikuttaa myös myllyjen lukumäärään ja sijoitteluun.

Maanomistajien toimikunta on syksyn kuukausina saanut tarjouksen seitsemältä eri tuulivoimayritykseltä.

"Joulukuun aikana koetamme saada suosituksen tehtyä", Alakoskela arvioi.

Yhteistyö tuulivoimayhtiöiden kanssa on sujunut hyvin. "Tuntuu, että nekin ovat tyytyväisiä, että on jokin yhteistyötaho."

Suosituksen antamisen jälkeen työtä jatkaa tuulivoimayhtiö ja toimikunta väistää taka-alalle.

Toimikunnan aktiivit ymmärtävät, että monet suhtautuvat tuulivoimaloihin kriittisesti, varsinkin jos itselle ei ole luvassa taloudellista hyötyä. Infraäänet, valot ja välke, maisemahaitta, jään sinkoutuminen ropeleista ja rakennelmien purku ovat haittoja, jotka arveluttavat monia.

Taloudellisen tuoton ohella Muilu ja Alakoskela pitävät tiestön kunnossapitoa merkittävänä etuna. "Täällä metsätalouden laskennallinen tuotto jää alle sataan euroon hehtaarilla per vuosi. Tuulivoima noin kolminkertaistaisi tuoton ja metsätalous saa silti jatkua", Alakoskela miettii hyviä puolia.

Päätös tuulivoiman rakentamisesta on myös ajassa mitattuna iso. Alueelle on tarjottu jopa 60 vuoden vuokrasopimuksia.

Se myös koskettaa vääjäämättä koko kyläyhteisöä, vähintään maisemallisesti. Yhtään myllyä ei voi väkisin tehdä kenenkään maalle, mutta yksittäinen tuulenottoalueen maanomistaja ei toisaalta pysty estämään puiston rakentamista. Jos merkittävä enemmistö maanomistajista lähtee mukaan, niin puisto tulee.

"Totta kai meidän pitää myös miettiä firmojen luotettavuutta ja referenssikohteita", Alakoskela pohtii. Asetelma on aika erikoinen, kun maanomistajien ryhmän vastapuolella on isoja, jopa kansainvälisiä yrityksiä juristeineen.

Toimikunta antaa mielellään tietoja hankkeesta alueen maanomistajille. "Tiedottaminen on meillä ollut vähän pulma, miten saamme ihmisille tiedon siitä, että tällainen hanke on meneillään ja miten hanke ylipäätään etenee."

Nähtäväksi jää, onko lapualaiskylän maisema muuttunut kymmenen vuoden kuluttua.

"Tästä aamukahvipöydästä ne myllyt sitten näkyisivät", Jussi Alakoskela tuumii.

Lue myös:

Pitääkö tuulivoimalan lapoja lämmittää kovilla pakkasilla? Tuulivoimayhdistyksen toimitusjohtaja vastaa, ja ampuu myös alas yhden sitkeän myytin

Tuulivoimasta tuli yhteismetsien rahasampo, mutta sopimuksiin tarvitaan ammattiapua

Tuulimyllytontteja haalitaan nyt kaikin keinoin – "Yksittäinen maanomistaja kokee olevansa aika kuutamolla"