Retkeilijöiden roskat eivät millään tahdo päätyä roskikseen ‒ retkeilyalueen huoltotyöntekijät tekevät tärkeää työtä

Huoltotyöntekijöiden hommat ovat monipuoliset Metsähallituksella. Tämän suon ylitykseen rakennamme syksyn aikana uudet pitkospuut, kertoo Perttu Leiviskä. Kuva: Miska Puumala

Edessä siintävä pitkä hiekkaranta, täydeltä terältä paistava aurinko, maltillisesti puhaltava lempeä tuuli, lämmin vesi ja hiljakseen kohti rantaa lipuva kajakki.

Täydellisen ihana kesäinen idylli Oulujärven retkeilyalueella. Ja tätä idylliä iso osa alueen kävijöistä etsii.

Syyskuussa tuuli puhaltaa jo navakasti. Aurinko kyllä paistaa, ja retkeilyalueella Manamansalon lähellä sijaitsevilla lammilla näkee muutamia kalastajia ja leirintäalueellakin on väkeä.

Metsähallituksen pitkän aikavälin tavoitteena on, että nykyisin lähes pelkästään kesäkohteena tunnetulla retkeilyalueella olisi vielä enemmän elämää ympärivuotisesti.

Erityisesti aiotaan kehittää Manamansaloa. Sinne pääsee autolla toisin kuin moniin retkeilyalueen saarikohteisiin ja vesille.

Manamansalon keskus on leirintäalue, josta lähtee retkeilypolkuja noin 17 kilometrin verran. Suunnitteilla on vielä uusia reittejä sekä retkeilijöille sekä pyöräilijöille.

Näillä reiteillä retkeilyalue näyttäytyy hyvin erilaisena kuin järveltä koettuna.

Kuivilla männikkökankailla ja harjuilla kulkiessa maisema avautuu myös pitkälle, aivan kuin vesilläkin. Raikas syyskuinen tuuli ei ole polkujen ja lampien suojissa raaka, toisin kuin järven rannalla.

Pikkuisten lampien vedenpinta on aivan tyyni ja aurinko jopa vähän lämmittää, jos pysähtyy sopivaan kohtaan.

Retkeilyalueen kodan katto hohtelee uutuuttaan ja odottaa syksyn viimoja jolloin kalastajat mielellään lämmittelevät sen suojissa, kertoo Ville Matero. Kuva: Miska Puumala

Ja vaikka olisi kylmempikin keli, lämpöä on tarjolla retkeilyalueen tulipaikoilla, joista monet ovat katoksellisia tai ihan kotia.

Esimerkiksi Kolmisopen takkatupa Iso-Peuran ja Soikko-Peuran lampien välissä sekä Särkisen kota sekä niiden ympäristöt ilahduttavat.

1990-luvulla rakennettu takkatupa seisoo ryhdikkäänä omalla paikallaan. Se on saanut aivan hetki sitten uuden katon, mikä ryhdistää sitä entisestään.

Tämä tulisija kestää kovempaakin grillausta, vakuuttaa Perttu Leiviskä. Hänen selkänsä takana pilkottaa Oulujärvi. Kuva: Miska Puumala

Särkisen kota hohtaa kirjaimellisesti uutuuttaan.

Metsähallituksen huoltotyöntekijät Perttu Leiviskä ja Ville Matero saivat kodan uuden katon valmiiksi heinäkuussa. Vielä siellä ei ole ehditty tehdä kovin monia tulia.

Miehet ovat esittelemässä retkeilyaluetta MT:lle ja tarkastelevat, onko kodalla kaikki niin kuin pitäisi. Korjattavaa löytyy jo nyt, sillä kodan oven sisäpuolen haka on ehditty vääntää rikki, se pitää uusia.

Jotain pientä korjattavaa ja siivottavaa löytyy lähes aina, Matero ja Leiviskä kertovat. Retkeilijöiden roskat eivät tahdo päätyä oikeaan paikkaan, eli roskikseen. Sen sijaan roskia saatetaan laittaa isoon teräksiseen tuhka-astiaan, jonka kannessa lukee isoin kirjaimin tuhka-astia.

Esimerkiksi Kolmisopen takkatuvalla tuhka-astia pitää siivota roskista lähes joka kerta, kun siellä käydään.

Tähän tuhka-astiaan päätyy jatkuvasti roskia tuhkien sekaan, siitä huolimatta, että kannessa lukee ” ei roskia”. Kuva: Miska Puumala

Jos Leiviskä ja Matero saisivat valtuudet kehittää Oulujärven retkeilyaluetta, he rakentaisivat sinne muutaman vuokramökin. Nyt vuokramökkejä on yksi sen lisäksi, että Manamansalon leirintäalue tarjoaa majoitusta.

”Ja kyllähän täällä saisi olla myös autiotupa”, pohtii Matero.

Miesten arvion mukaan maastopyöräilijät ovat löytäneet alueen jo melko hyvin. Monien autojen kyydissä näkee pyöriä, mutta lisää kulkijoita toki mahtuisi.

”Talvella täällä on todella hiljaista, eikä läheskään kaikkia teitä aurata”, kuvailee Leiviskä alueen talvea.

Retkeilyalueen lammilla ei juuri käy pilkkijöitä, vaan pilkkijät suuntaavat Oulujärvelle. Kesällä Manamansalon vapaluvalla taimenen, harjuksen ja kirjolohien narraus kyllä kiinnostaa.

Mutta hiihtämään alueelle pääsee, sillä Vaalan kunta ylläpitää latua.