Kittiläläiset käynnistävät yksiköinnin valtion metsätielle: "Osa harvennushakkuista on tappiollisia tiemaksujen takia"

"En ole Metsähallituksen tiemaksuja maksanut enkä tule maksamaan, sillä maksu on laiton", kolarilainen metsätalousyrittäjä Olli Jauhojärvi sanoo. Kuva: Kari Lindholm

Pitkien metsäteiden Kittilässä on kyllästytty maksamaan Metsähallitukselle vuosittain tiemaksuina kymmeniä tuhansia euroja yksityismailta hakatun puun kuljetuksista.

Vastatoimena maanomistajat ryhtyvät ajamaan tieyksiköintiä valtion metsätiestölle.

Tietoimitus käynnistetään aluksi Kittilän Kallon kylässä sijaitsevalle valtion rakentamalle ja ylläpitämälle metsätielle, jonka vaikutuspiirissä on valtionmaiden lisäksi myös lukuisia yksityisiä metsätiloja.

”Sen jälkeen lisää kohteita pannaan vireille. Tiemaksut koskevat satoja metsänomistajia. Osa harvennushakkuista on tappiollisia maksujen takia, kustannukset kasvavat liian suuriksi”, kertoo hankkeen veturina toimiva metsätalousyrittäjä Olli Jauhojärvi Kolarista.

Mies omistaa noin tuhat hehtaaria metsää Kittilässä ja Kolarissa. Viidessä metsätiessä osakkaana olevan Jauhojärven metsistä yli puolet sijaitsee Metsähallituksen tiestön vaikutuspiirissä.

”En ole Metsähallituksen tiemaksuja maksanut enkä tule maksamaan, sillä maksu on laiton. Sitä en tiedä, ovatko metsäyhtiöt niitä puolestani maksa­neet, mutta minulta niitä on turha tulla perimään.”

Jauhojärvi kertoo alueen maanomistajien olevan laajasti tyytymättömiä Metsähallituksen asettamiin tietulleihin. Metsähallituksella on Lapissa perinteisesti erittäin vahva asema, ja harva rohkenee vieläkään kyseenalaistaa sen tekemät päätökset.

”Itse vartuin Ruotsissa, missä tapana oli, että asioista keskustellaan. Siellä ei ollut samanlaista herranpelkoa kuin täällä”, Jauhojärvi vertaa.

Metsähallituksen tiemaksut sapettavat kittiläläisiä monestakin syystä. Esimerkiksi naapuripitäjässä Sodankylässä Metsähallitus ei tiemaksuja peri, ja tätä katsotaan Kittilässä pitkin hampain.

Jauhojärvi toteaa, etteivät kansalaiset ole tasavertaisessa asemassa. ”Ymmärrämme, ettei tienpito ole ilmaista, mutta varsinkaan tätä tyyliä, jolla Metsähallitus asiassa toimii, emme hyväksy”, Jauhojärvi laukoo.

Hän paheksuu myös sitä, ettei Metsähallitus ole pitänyt kiinni tienkäyttöoikeuksia koskevista vanhoista sopimuksista. Todisteeksi mies vetää pöytälaatikosta kuluneen näköisen asiakirjan.

”Tässä paperissa on sovittu, että maanomistajalla eli minulla on käyttöoikeus tiehen. Lisäksi tässä sanotaan, että sopimus on tehty kolmena kappaleena, joista yksi on Metsähallituksella.”

Tietoimitus käynnistyy hakemuksesta, jonka vireille tulosta päättää tiekunnan yleinen kokous. Mikäli tiekunta ei tee päätöstä tietoimituksen käynnistämisestä, on tien yksittäisellä osakkaallakin oikeus tätä kuitenkin vaatia.

”Yksiköinnin myötä jokainen osakas maksaa tienpidosta osuutensa mukaisesti. Kyseessä on rehti peli.”

Kallon yksityistietoimitukseen kytkeytyy lisäksi muutakin alueella olevaa metsätiestöä, jonka yhteismitaksi Jauhojärvi arvioi 120–130 kilometriä.

Tiemaksut pähkinänkuoressa:

Yksityistielain mukaan tienpidon kustannukset jaetaan tietoimituksessa määräytyvien tieyksiköiden perusteella.

Tästä määräytyviä maksuja kutsutaan tiemaksuiksi.

Tiemaksun tulee olla tiekohtainen ja sen tulee perustua tienpidon todellisiin kustannuksiin.

Tienpitovelvoite jaetaan tieosakkaiden kesken sen hyödyn mukaan, minkä tien katsovan kullekin tuottavan.

Jos tien osakkaat eivät muodosta tiekuntaa, on tienpitoa koskeva toimenpide sitova vain, jos siitä on sovittu osakkaiden kesken.