Myyräkanta voimissaan erityisesti pohjalaiskunnissa – pyytäjiä luonnossa riittää, näin kannan muutokset vaikuttavat pienpetoihin

Lumikkoa lumipeite ei estä pyydystämästä pikkunisäkkäitä, koska ne pysyvät yleensä siellä missä myyrätkin – maan tai lumen alla. Pöllöille pikkunisäkkäiden napsinta sen sijaan vaikeutuu lumiselta pellolta. Alakuvassa varpuspöllön saalisvarastoa. 

Pelto- ja metsämyyräkanta on ollut tänä vuonna voimissaan erityisesti pohjalaismaakunnissa Pohjois-Pohjanmaata lukuun ottamatta.

Viimeksi myyriä on ollut erityisen runsaasti Länsi-Suomessa syksyllä 2018, Itä-Suomessa ja Tunturi-Lapissa syksyllä 2019 ja Etelä-Suomessa ja pohjoisimmassa Metsä-Lapissa syksyllä 2020, käy ilmi Luonnonvarakeskuksen (Luke) tiedoista.

Helsingin yliopiston Lammin biologisen aseman johtaja Janne Sundell sanoo lumikkoa pienpetolajien myyräspesialistiksi.

"Se on erittäin riippuvainen myyräkannasta. Kun myyriä on paljon, lumikot selviävät hengissä ja saavat kesässä jopa kaksi isoa poikuetta. Joskus lumikko saattaa tehdä poikueen jopa talvella. Tähän viittaavat talviaikaan tehdyt havainnot kesäpukuisista, selkäpuolelta ruskeista yksilöistä", Sundell sanoo.

Lumikko on erikoistunut liikkumaan lumen alla ja koloissa, joihin se mahtuu pienen kokonsa ansiosta metsästämään myyriä.

Sundell kertoo pedosta yksityiskohdan, jonka vain harva tietää.

"Lumikko voi syödä poikaset myyrän pesästä. Pedolla on brutaali tapa, että se jää tappamisen jälkeen sinne lepäilemään. Lumikko saattaa vielä repiä saaliinsa karvaa kolon lämmikkeeksi."

Lumikolla poikasten kantoaika on lyhyt, kun taas niin ikään myyriä ravinnokseen käyttävällä kärpällä sikiön kehitystä sanotaan viivästyneeksi. Kärppä ei pysty reagoimaan myyrien määriin yhtä nopeasti kuin lumikko.

"Yleensä lumikoita näkee eniten, kun kanta on ollut runsas, minkä jälkeen ne etsiskelevät väheneviä myyriä. Kun myyriä on paljon, ei lumikon juuri tarvitse tulla esiin ihmisten ja muiden petojen ilmoille. Pedot itse altistuvat talvella pöllöille ja joutuvat muiden petolintujen sekä kettujen saaliiksi."

"Myös kärppä on erikoistunut pikkunisäkkäisiin, mutta se on kooltaan lumikkoa suurempi ja syö myös muita kuin myyriä. Kärppä on enemmän yleispetoihin, kuten kettuihin, kallellaan oleva laji", Sundell tarkentaa.

Kettu siirtyy jäniksiin ja metsäkanalintuihin, kun myyrät vähenevät, jolloin muista lajeista tulee sijaiskärsijöitä.

Supikoira on vielä kettua enemmän yleispeto, koska sille kelpaa myös kasvikunta, ellei myyriä tai muuta eläinperäistä ravintoa ole saatavilla.

Pöllöistä viirupöllö on jokseenkin myyriin erikoistunut laji samoin kuin helmipöllö. Myyrien määrä vaikuttaa samoin näiden omiin kantoihin.

"Pöllöillä on siivet, ja ne voivat siirtyä sinne, missä saaliita on tarjolla."

Osa pöllöistä on kuitenkin paikkalintuja, mutta ne tuottavat vähän poikasia. Pöllöt yrittävät pesiä, vaikka myyriä on vähän.

"Muuttavista petolinnuista tuulihaukka on myyräkannasta riippuvainen. Se palaa etelästä keväällä, katsoo entiset pesäpaikat ja siirtyy tarvittaessa muualle. Jos myyräaika on huono, se ei pesi lainkaan."

Myyriä käyttävät joustavasti saaliikseen lähes kaikki pedot, jopa sudet ja karhut, jos tarjontaa on riittävästi. Lumikko ei voi joustaa tässä kohdin.

"Se ei kovin pitkälle pötki, jos myyriä ei löydy. Lumikko voi kyllä kaluta maastosta löytämiään raatoja, mutta ne hyödyttävät vain joitain onnekkaita yksilöitä."

Kanta-Hämeessä lumikoita on nähty talven korvalla poikkeuksellisen paljon. Myyrämonitorointi osoitti, että myyriä on ollut melko runsaasti aiemmin syksyllä.

"Myyrien määrissä on perinteisesti havaittu säännöllistä vuosien välistä vaihtelua, jossa huippuvuodet seuraavat toisiaan kolmen–viiden vuoden välein. Kannanvaihtelu on kuitenkin käynyt epäsäännöllisemmäksi, mikä heijastuu myös myyriä syövien petojen määriin."

"Lumikoille ja kärpille tilanne on huono, jos lumipeitteinen kausi lyhenee. Niiden karvanvaihto on riippuvainen päivänpituudesta, eli ne muuttuvat valkoisiksi, vaikka maa olisikin lumeton. Ne jäävät tällöin helposti muiden petojen saaliiksi."

"Myyrille on hyvä, jos lumi tulee ennen kuin maa jäätyy. Silloin ravinto ei jäädy, ja hanki antaa suojaa ankaralta säältä ja pedoilta. Kova hanki auttaa kettuja ja pöllöjä vastaan, mutta lumen alla liikkuville lumikoille tämä ei ole mikään este."

Lue myös:

Myyräkannat huipussaan Pohjanmaalla