Hevosurheilussa eletään epävarmuuden aikaa isolla E:llä. Vaikka raviurheilullisesti vuosi on ollut hieno, kulunutta vuotta leimaa sisäinen eripura. Ala kaipaa uusiutumista, kuten nuoremman polven aktiivi Eveliina Talvensaari totesi marraskuussa MT:lle.
Keväällä kinattiin, miksi ravit keskeytettiin koronan vuoksi. Aiheella yritettiin kaataa Suomen Hippoksen hallitus. Toimitusjohtaja vaihtui toukokuussa, ja puheenjohtaja vuoden lopussa.
Myös Suomen Ratsastajainliitossa sisäinen kähinä on jatkunut. Puheenjohtaja jätti toimen yhteen kauteen.
Syksyllä tuli esiin Hevosopiston henkilöstöongelmia, jonka selvittelyssä edellä mainitut hevosjärjestöt ovat etsineet pahasti hapuillen linjaansa Vyyhdistä paljastuu arviolta 25 vuoden lepsua hallintoa ja puuttunutta omistajaohjausta.
Sotkun selvittely jatkuu, kun omistajista osa on vaatinut ylimääräistä yhtiökokousta.
Sopii kysyä, millä työvoimalla ylimääräisen kokouksen järjestelyt ja ylipäätään jo sovitut selvitystoimet hoidetaan. Koulutusyhtiön koko henkilökunta on jo toistamiseen lomautettuna vuoden sisään koronan vaikeutettua muutoinkin tiukkaa taloustilannetta. Varsinainen yhtiökokous on joka tapauksessa pidettävä kaksi kuukautta myöhemmin tilinpäätöksen valmistuessa.
Toinen asia on, että samalla henkinen epävarmuus jatkuu. Hevosopistolla yrittäjinä vuodessa vaihteessa aloittava, menestynyt kenttäratsastaja Elmo Jankari vetosi joulun alla Hevosurheilu-lehdessä työrauhan antamiseksi hevosopistolaisille.
Työrauha taitaa nyt olla mennyttä koko tältä lukuvuodelta, mikä ei voi olla vaikuttamatta Hevosopiston toiminnan laatuun eli muun muassa oppilaiden kokemuksiin ja voi veikata, että myös hevosten hyvinvointiin. Viime vuonnakin Hevosopiston opiskelijoilta saamat arviot ovat hevosalan ja kaikkien ammatillisten oppilaitosten heikoimpia.
Hyvät neuvot ja järkevät päätökset ovat nyt arvossaan.
Rytäköissä on jäänyt lähes huomiotta, kuinka korona-aika on nostanut hevosen ja turvallisten talliympäristöjen arvoa. Raviurheilu myös oppi koronasta uusia käytäntöjä, ja ravien järjestämisessä vastuullinen malli on osoittanut toimivuutensa koko syksyn toisen aallon jatkuessa.
Nuo mahdollisuudet kannattaa nyt hyödyntää.
Ja miksi Hevosopisto on niin tärkeä? Se on peilikuva koko hevosalan heikkouksista. Siitä näkyy, mihin päädytään, jos alalla luotetaan puskaradion "viisauteen" ja omalaatuisiin toimintamalleihin enemmän kuin normaaleihin suomalaisen nyky-yhteiskunnan toimintatapoihin.
Hevosurheilun tulevaisuutta ei ratkaise raha, vaikka sen vähentyminen selvä uhka onkin.
Kuten kansainvälisen perheyrityksen omistaja je useiden hevosten omistaja Juha Vidgrén totesi kesällä haastattelussa, tarvitaan kykyä katsoa oman lajin yli. Kestävyys edellyttää oikeudenmukaisuutta nuoria sukupolvia kohtaan, totesi puolestaan tulevaisuustutkija, entinen huippujalkapalloilija Mika Aaltonen SRL:n 100-vuotisseminaarissa.
Lajista riippumatta hevosurheilun suosion ratkaisevat avoimuus ja hevosten kanssa toimimisen yleinen hyväksyttävyys. Hevonen on omalla toiminnallaan kaiken suosion ansainnut.
Lue myös:
Ravivuosi 2020 tarjosi useita helmiä
Kati Hurmeen tekemien juttujen sarja esittelee suomalaisia ratsastusalan osaajia
Kaj Närhisen jutuissa on tavattu suomalaisia hevosammattilaisia maailmalla
