Ennätyskauden ravanneilla Antti Ojanperän suojateilla edessä hiljaiset kuukaudet - ”Vältellään vaan niitä virheitä, mitä on aiemmin tehty”

Kaikista käänteistä huolimatta Antti Ojanperän kausi valmentajana rikkoi hänen henkilökohtaisen ennätyksensä. Kuva: Elina Paavola

Vuoden valmentajan tittelistä tiukasti taisteleva Antti Ojanperä on kääntänyt puolisonsa Jutta Ihalaisen kanssa katseensa jo tulevaan. Seuraavat kuukaudet on tarkoitus keskittyä treenaamiseen, ja team Ojanperän ravureita nähdään tositoimissa harvoin. Sama systeemi oli käytössä viime talvena, ja jo ensimmäisenä koronakeväänä 2020.

”Seuraavaan kahteen kuukauteen varmaan yksi ja kaksi meidän hevostamme juoksee muutaman lähdön. Ei meillä ole nyt hirmuisia paineita kilpailla. Olosuhteet ovat loistavat laitella, ja keskitytään viime vuosien tapaan nämä talvikuukaudet treenaamaan”, Antti Ojanperä sanoo.

”Viime talven treeneistä jäi hyvä maku. Se on työntekijöillekin mukavampaa, kun päivät ovat nyt lyhyitä ja etäisyydet kilpapaikoille pitkiä. Tällainen kaava on kaikille rennompi, vaikka kyllähän treenaaminenkin on kovaa hommaa.”

Ojanperä iloitsee Pihtiputaalla vallitsevista talvisista olosuhteista. Luonnon suomia mahdollisuuksia käytetään harjoituksissa hyväkseen: lumessa kahlataan ja jäällä ajetaan. Vanhassa vara parempi, pohtii Ojanperä.

”On tässä kokeiltu kaikenlaista vuosien varrella, eikä mitään uusia metodeja ole ajatuksissa. Vältellään vaan niitä virheitä, mitä on aiemmin tehty. Mulla on tällä hetkellä tosi positiivinen olo. Kaikki harjoitukset, mitä halutaan tehdä, pystytään tekemään. Sitä kautta voidaan tavoitella radoilta parasta lopputulosta. Tallin tilanne on kaikin puolin valoisa.”

”Jollain tasolla sitä on kokemuksen myötä valmentajana valmiimpi, mutta ei tässä hommassa ole koskaan liian viisas. Justiinsa eilen Jutalle kehuin, että tuntuupa eräs varsa hyvältä. Jutta sanoi, että ehkä olisi parempi, ettei varsa tuntuisi hyvältä, niin et ajaisi niin paljon ja antaisit muidenkin treenata sitä. Asioissa on monta puolta, ja mikä on treenin suhteen liikaa ja mikä liian vähän, niin se on hienovarainen juttu. Nuorten hevosten kohdalla pitää malttaa. Meillä on täällä hyvä porukka, ja me pystytään kommunikoimaan keskenämme.”

Kun Ojanperä loukkaantui kesällä vakavasti, jouduttiin tallilla järjestämään rivit uudelleen. Valtakunnan ykkösohjastaja Santtu Raitala astui ruotuun pikakomennuksella.

”Santtu ei ole enää käynyt säännöllisesti täällä ajamassa, vaan hän käy kun tarve on. Santtu on loppuvuodesta lomaillut, ja me on käyty yhdessä muutaman kerran viikossa pelaamassa jotain ja urheilemassa. Kesän tuurauskeikka meni suunnitelmien mukaan, ja aina jos pyytää, niin Santtu tulee auttamaan. Santulla piisaa ajamisessa sarkaa. Siinä on jo oma jaksamisensa, saati että Santtu oli meillä useamman kuukauden siinä sivussa hommissa”, Ojanperä lausuu.

Omaa vointiaan Ojanperä kuvailee koko ajan paremmaksi, joskin käsi äityy toisinaan vihoittelemaan.

”Ei käsi täydellinen ole, mutta asia etenee. Kuukausi sitten huomasi vielä, että kun ajoi hevosia koko päivän, niin käsi oli kipeä. Nyt ei enää koko päivän ajamisen jälkeen ole kuollut olo. Sydän toimii normaalisti. Saan sykkeet hyvin alas ja urheilulla vastaavasti ylös. Pulssi on noussut  liikkuessa ainakin sinne 180:en.”

Voittosumman valossa Ojanperän kausi oli hänen uransa paras, kun tallin hevosten tienestit kohosivat liki 600 000 euroon. Ykkössijoja lohkesi 74 kappaletta, ja voittoprosentti oli 29.

Ojanperä on valmennettaviensa vuoteen tyytyväinen, varsinkin kaikkiin tapahtumiin peilaten.

”Kausi oli ihan hyvä tiettyyn pisteeseen asti. Kesä meni hienosti. Onnistuttiin tosi loistavasti Suur-Hollolassa ja kuninkuuskisassa. Syksyllä tuli pikku juttuja, ja monella hevosella oli omat ongelmansa. Kausi 2021 saa kiitettävän arvosanan, mutta tuureilla vuosi olisi voinut olla vieläkin parempi”, Ojanperä arvioi.

”Syksyllä operoitiin monta hyvää hevosta, mutta toimenpiteet haluttiinkin tehdä just siinä. Tahdottiin tsekkailla tietyt hevoset ja tietyt jutut läpi. Mieli on nyt hyvä, että toimittiin näin, ja tilanne on mahtava lähteä kauteen 2022. Hevoset tuntuvat terveiltä, ja nyt ollaan monen kohdalla paremmalla tiellä.”

Yksi operaation läpikäyneistä hevosista oli Suur-Hollola-ajon sankari MAS Champ. Siltä leikattiin syyskuussa Teivon klinikalla polvikanava. Ojanperä kertoo, että MAS Champ on toipunut nuottien mukaan, ja ruuna on ollut joka toinen päivä valjaissa.

”Massilla on ajettu hölkkää, ja ruuna on treenannut lumessa paljon. Vielä en ole laittanut kenkiä jalkaan, kun Massi on iloinen poika muutenkin, niin että ei tule polkemia tai muuta. Ruuna tarkistetaan 10. tammikuuta. Katsotaan jalat, että ne ovat niin kuin kuuluu. Tunne on, että se jalka, mikä reagoi kesällä, on nyt hyvä. Ravista ei huomaa mitään. Ei ruuna tosin sitä missään vaiheessa ontunutkaan”, Ojanperä raportoi.

MAS Champin kanssa ei ole tehty vielä linjanvetoja kauden 2022 varalle.

”Ei mitään tarkempaa ole ollut mietinnässä, katsotaan miltä hevonen alkaa vaikuttaa. Tähtäimet ovat totta kai korkealla, ja kyllä me haaveillaan isoista lähdöistä. Mulla on tavoitteet aina olleet pilvissä, nälkää riittää, sen suhteen ei ole ongelmia”, Ojanperä nauraa.

Helmikuussa ähkyleikattu Evartti ravasi kuilun partaalta kuninkaaksi. Seppele oli orille toinen peräkkäinen. Evartti on viimeksi nähty voilokki kyljessä lokakuun alun Pohjoismaiden mestaruudessa.

”Orilla meinattiin ajaa vielä joulukuussa kilpaa, mutta sitten tulivat kovat pakkaset. Evartti on hyvällä mallilla. Nyt on enemmän keskitytty lumessa treenaamiseen. Evartti on lähellä kilpailukuntoa, ja sillä voi startata lyhyelläkin varoitusajalla. Mutta nautitaan nyt hyvistä harjoituskeleistä”, Ojanperä juttelee.

”Evartin kausi oli uskomaton, kun miettii mitä tapahtui helmikuussa. Nyt on mukava treenata ja tehdä pohjia ensi kesää varten. Mitään negatiivista ei orissa ole, ja se on mennyt koko ajan parempaan suuntaan. Usko on luja, että ensi kesänäkin pärjätään.”

Suur-Hollola-ajon täysosumaa ja ravikuninkuuden tunnearvoa verratessa, Ojanperä kallistuu jälkimmäisen puolelle.

”Kyllä kuninkuus on aina kuninkuus, mutta ei se ole suurinta, mitä voi saavuttaa. Suurempaakin on, mutta se ei välttämättä liity kotimaan raviurheiluun. Haaveita pitää olla”, Ojanperä vihjaa.

Pihtiputaan kuningaskunnan muut valtiaat Vitter ja Jokivarren Kunkku latautuvat tuleviin haasteisiinsa erilaisissa tunnelmissa.

”Vitterin etujalan hankkari reagoi pikkuisen, ja se leikattiin marraskuussa. Toivotaan, että ori pääsee palaamaan keväällä takaisin radoille. Jalka näyttää nyt hyvältä. Oltiin Vitterin kanssa jo oikealla polulla, mutta hevosella on riittänyt vastoinkäymisiä. Kolmessa jalassa on ollut hankkarivaivaa, ja eihän se ole optimaalista. Yritetään vielä, ja uskon, että Vitter tulee takaisin”, Ojanperä luottaa.

”Jokivarren Kunkku oli keväällä ja keskikesällä hyvä. Ori nousi asialliselle tasolle, kun miettii, mitä kaikkea hankaluutta siinä on ollut. Sillä tavalla kausi oli loistava. Kunkkarien avausmatka jäi toki harmittamaan, kun ori ei ollut yhtään sellainen kuin se voisi olla. Uutta kautta päästään lähestymään paremmalla tavalla. Voi olla, että Kunkulla kokeillaan jo hokit jalassa, että saadaan vuodelle loivempi aloitus. Kovilla pakkasilla ori ei tosin ole parhaimmillaan, kun lihakset tahtovat mennä jumiin. Kunkku on täydessä treenissä, ja hevosella on kaikki kunnossa.”

Ikäluokkakisoissa tallin kirkkain saavutus oli Huisi Hemmon Derbyn kolmonen. Treenari luonnehtii kuusivuotiaaksi kääntyvän Kihiseen pojan otteita tasapainoisiksi.

”Tuli niukkoja tappioita, eikä voitettu derbyjä tai semmoisia. Siinä on oma hyppäys ja omat haasteensa, kun siirrytään kuusivuotiaaksi. Onneksi on ikäluokan omiakin kisoja vielä tarjolla. Toivotaan, että hevosesta löytyy pykälää. Hemmo on terve, ja mahdollisuuksia on, että kehitystä tapahtuu.”

Nuoremmissa varsoissa on potentiaalia, mutta sen, onko seassa ikäluokkatähtiä, aika näyttää.

”Nelivuotiaiksi kääntyvissä suomenhevosissa on ikäluokkalähtöjen aihioita, mutta ei ehkä seuraavaa Jokivarren Kunkkua. Siihen on matkaa. Varsoista voi tulla asiallisia kilpahevosia, mutta tarkempaa on vaikea ennustaa vielä. Kesällä oli probleemia, kun useampaa varsaa jouduttiin hoitamaan, ja minunkin loukkaantuminen osui treenien osalta hankalaan saumaan. Nyt mennään parempaan suuntaan, ja on mielenkiintoista seurata varsojen edistymistä.”