Ehdottomuus ei kuulu keittiööni

Lukiossani oli tapana pitää kerran viikossa kasvisruokapäivä. Jos tarjolla ei ollut pinaattilettuja, suuntasimme ystävieni kanssa läheiseen pikaruokaravintolaan kebabille.

Niistä ajoista on tultu kauas.

Eräällä kesän kenttäkurssilla sitkeää lihapataa järsiessäni tuumin, että vieruskaverin lautasella komeilevat soijasuikaleet eivät näytäkään kovin pahoilta. Seuraavana syksynä vietin lihatonta lokakuuta, ja siitä se kasvissyönti sitten lähti.

Parin vuoden kasvisruualle omistautumisen jälkeen söin vahingossa lihaa. Tapahtumaa seuranneen pahoinvoinnin jälkeen päätin, että ehdottomuus ei sovi ruokavalioon.

Nykyään pakastimeni on täynnä metsästäjäkaverin kaataman hirven lihaa. Joulupöydässä syön kinkkua, ja onpa lautaselle kerran päätynyt käärmettäkin.

Vaikka ateriani koostuvat lähinnä kasviruuasta, limaisia tofukuutioita en vieläkään suostu syömään.

Onneksi tofun ja soijarouheen kylkeen on vuosien varrella kertynyt kelpo joukko lihattomia proteiininlähteitä. Kasvisruokareseptejäkin on yhä enemmän tarjolla.

Siksi suosittelen vannoutuneintakin lihansyöjää testaamaan yhden kasvisruokapäivän lisäämistä viikkoon. Kotikeittiössä loihditut herkut peittoavat ainakin vanhempieni lapsuudessa kyseenalaista mainetta niittäneen talkkunajauhojen ja piimän yhdistelmän.

Jos reseptin valitseminen tuottaa päänvaivaa, kannattaa ideoinnissa palata takaisin koulun penkille.

Kouluruokaloiden suosikkiherkkuna tunnetut pinaattiletut taitavat edelleen maistua kaikille.

Kirjoittaja on MT:n kesätoimittaja.