Salmiakki on kummallinen makeinen, sillä se on suolainen – eikä suolakaan ole mitä tahansa pöytäsuolaa

Salmiakin erottaa lakritsista salmiakin suolainen ominaismaku. Kuva: Kari Salonen

Salmiakin valmistus on siitä vinkeää hommaa, että sillä tuntuu olevan mahdollisia ostajia aina vain tietty osuus suomalaisista. Kukaan Suomessa asuva tuskin on välttynyt salmiakin maistamiselta, mutta eri asia on, jääkö maistaminen yhteen kertaan vai alkaako elämänmittainen salmiakinhimo.

”Kukin henkilö tuntuu syövän salmiakkia joko mielellään tai ei lainkaan, mutta välimuotoja ei oikein ole. Esimerkiksi suklaanhimohan voi olla myös keskinkertaista”, kuvailee Haganol Oy:n toimitusjohtaja Jari Simola.

Haganol tunnetaan erityisesti Apteekin salmiakista, jota on valmistettu samalla reseptillä vuodesta 1951. Reseptin kehitti aikanaan Collianderin kemistipariskunta, ja tuotteen erikoisuus piilee siinä, ettei se sisällä lainkaan arabikumia tai liivatetta, toisin kuin monet muut makeiset. Apteekeissa salmiakkia myytiin tuolloin yskänlääkkeeksi, ja sisältävätpä nykyisetkin yskänlääkkeet usein salmiakkia.

Yksi jos toinenkin ulkomailla asuva suomalainen kaipaa kotimaasta salmiakkia, eikä syyttä, sillä salmiakki on harvojen maiden herkku. Suomalaisten lisäksi salmiakki maistuu lähinnä muille pohjoismaalaisille ja alankomaalaisille. Simola huomauttaa, että esimerkiksi Etelä-Eurooppaan tai idän suuntaan salmiakkia ei ole juuri viety, sillä kysyntä olisi jokseenkin olematonta.

Ainakin yhdessä Euroopan maassa salmiakkiin suhtaudutaan elintarvikelainsäädännössä tiukasti. Saksassa nimittäin salmiakkituotteisiin pitää merkitä, että kyseessä on Erwachsenenlakritz, eli aikuisten lakritsi, eikä siis lapsille sopiva tuote. Syynä varoituksiin on esimerkiksi salmiakkituotteiden nauttimisen vaikutus verenpaineeseen.

Niin suomalaiselta kuin salmiakki voikin tuntua, sen valmistaminen vaatii vehnäjauhon ja sokerin lisäksi raaka-ainetta, joka ei Suomessa kasva. Salmiakin perusraaka-aine on nimittäin lakritsi, jota saadaan lakritsikasvista. Kasvi viihtyy erityisesti Välimereltä Kiinaan kurottavalla alueella.

Salmiakin erottaa lakritsista salmiakin suolainen ominaismaku. Esimerkiksi englanniksi salmiakki on ”salty liquorice”, eli suolainen lakritsi. Suomen kielen salmiakki-sana tuleekin salmiakille ominaista makua antavan suolan, eli ammoniumkloridin, latinankielisestä nimestä ”sal ammoniacius”.

Ammoniumkloridi on siis eri suolaa kuin tavallinen ruokasuola, joka on natriumkloridia. Makeiskäyttöön sopivaa ammoniumkloridia tuodaan Suomeen erityisesti Saksasta.

Salmiakki on muuten siitä erikoinen herkku, että se venyy myös ruuanlaittoon. Haganol valmistaa perinteisten pastillimuotoisten salmiakkien lisäksi esimerkiksi salmiakkinestettä, eli mikseriä.

Salmiakkinesteellä saa suunnilleen minkä tahansa ruuan tai juoman maistumaan salmiakilta, ja neste kestää hyvin myös kuumennusta, Simola kertoo. Siksi salmiakinystävät ovatkin kehittäneet jos jonkinlaista salmiakinmakuista apetta lihakastikkeesta juustokakkuun.

Alkuperäinen salmiakkikossu maustettiin juuri Haganolin salmiakkinesteellä, mutta juoma vedettiin vuonna 1993 pois Alkon hyllyiltä, koska juoma maistui etenkin nuorisolle turhan hyvin. Salmiakkikossu palasi tosin kahden vuoden päästä Alkoon, mutta eri salmiakkituotteesta valmistettuna ja aiempaa miedompana.

Lähteenä käytetty myös: Radio Bayern 1 (30.1.2023) , Yle (5.1.2007)