Satokauden kasvikset ovat hyvä valinta sekä ympäristön että kukkaron kannalta. Kuva: Sanne Katainen
Syö palkokasveja ja järvikalaa, neuvoo ravitsemustieteen professori ‒ kestävä ruokavalio on usein myös edullinen
Meidän kannattaisi kysyä monissa asioissa neuvoa sukupolvilta, jotka ovat oppineet kestävän kuluttamisen periaatteet, sanoo Maijaliisa Erkkola.
Ravitsemustieteen professori tyrmää ajattelun, että proteiininkulutus jakautuisi lihaa syöviin miehiin ja nuoriin kaupunkilaisiin kasvissyöjiin. ”Aika suuri osa syö vaihtelevasti kaikkia proteiininlähteitä.” Kuva: Sanne KatainenKasvisten ja uusien kasviproteiinituotteiden käyttö on viime vuosien aikana kääntynyt nousuun, kertoo Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori Maijaliisa Erkkola. Muutos ruokailutottumuksissa ilmenee kuitenkin eri tavalla eri ihmisryhmissä.
”Punaista lihaa suosivat miehet ja lapsiperheet. Lapsiperheillä jauheliha on nopeasti valmistuva ruoka”, Erkkola selittää. Kiireisessä lapsiperhearjessa se on helppo vaihtoehto.
Erkkolan mukaan etenkin nuoret ja koulutetummat suosivat kasviproteiinituotteita. Hän kuitenkin tyrmää vastakkainasettelun, että väestö jakautuisi lihaa syöviin miehiin ja kasvissyöjiin Helsingin trendikkäissä kaupunginosissa.
”Aika suuri osa syö vaihtelevasti kaikkia proteiininlähteitä. Ihmiset ovat selvästi hitaasti siirtymässä monipuolisempaan proteiininlähteiden käyttöön.”
Muutos proteiininlähteissä kulkee usein monen askeleen kautta.
”Punaisen lihan syöjät vaihtavat yleensä ensin broileriin, siitä eteenpäin kalaan ja vasta viimeiseksi uusiin kasviproteiinituotteisiin. Ihmiselle, joka on tottunut runsaaseen punaiseen lihaan, on aika suuri hyppäys vaihtaa suoraan kasviproteiinituotteisiin”, Erkkola sanoo.
Erkkolan esittämät tiedot perustuvat vuosina 2016‒2018 kerättyyn ostodataan, joka tarkastelee noin 50 000 kotitalouden ostoksia näiden vuosien aikana. Nyt käynnistymässä on uusi aineistonkeruu, jossa pyritään selvittämään 100 000 kotitalouden ostokäyttäytymistä muutaman viime vuoden aikana.
”Näin saataisiin esimerkiksi uusien kasviproteiinituotteiden käytöstä vielä monipuolisempi ja pitkäaikaisempi kuva.”
Erkkolan mukaan koulutus on vahvin ruokakäyttäytymisen määrittäjä. Suuri vaikutus on myös taloudellisilla resursseilla eli käytettävissä olevalla rahamäärällä.
Matalasti koulutetut ja pienituloiset arvostavat etenkin ruuan edullisuutta ja tuttuutta.
”Jos valintatilanteessa vaihtoehtoina ovat punainen liha ja kalliimpi kasviproteiinituote, niin osa kuluttajista päätyy punaiseen lihaan.”
Tuttuuden takia punaisesta lihasta siirrytään usein siipikarjaan: ravinnon koostumus ja valmistustapa pysyvät melko samankaltaisina, kun taas kasviproteiinit ovat usein hieman erilaisia maun, rakenteen ja valmistustavan puolesta.
Kaikissa proteiininlähteissä on laaja hintahaitari. Selkeästi korkein keskimääräinen ostohinta oli kalalla, ja se saattaa olla este kalan käytölle. Alhaisin keskihinta oli kasvisruualla.
”Uudet tuotteet ovat monesti alkuun kalliita ennen kuin tuotanto laajenee, mutta kasviproteiininlähteissä on paljon edullisia tuotteita, kuten palkokasvit. Härkäpavun ohella kannattaa opetella esimerkiksi edullisten ja maukkaiden linssien käyttöä”, Erkkola neuvoo.
Nuorille aikuisille ruuanvalmistuksen helppous ja nopeus sekä ruuan tuoma mielihyvä ovat tärkeimpiä ruokakorin sisältöön vaikuttavia tekijöitä.
Erkkolan mukaan eettisyyden ja ympäristövastuullisuuden merkitys koko kotitalouden ruokavalinnoissa kasvaa, jos kotitaloudessa on kasvisruokavaliota noudattava tai punaista lihaa välttävä henkilö.
Motiivit ja arvot ovat jatkuvasti muutoksessa. Samalla kun ihminen ikääntyy, motiivit ja arvot elävät.
Uudet kasviproteiinit voivat alkuun olla kalliita, mutta tuotannon kasvaessa hinta usein pienenee. Kuva: Sanne KatainenKaikki kuluttajaryhmät arvostavat hyvää hinta-laatusuhdetta. Se ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin ruuan edullisuus. Niukkojen resurssien varassa elävät haluavat saada hintaan nähden määrällisesti paljon tuotetta, mutta hinta-laatusuhteen arvostaja toivoo tuotteen olevan myös hintansa arvoinen.
Vaikka kala on keskihinnaltaan kallein proteiininlähde, se on iäkkäiden ihmisten suosiossa. He osaavat löytää kalastakin omiin resursseihin sopivia vaihtoehtoja toisin kuin nuorempi sukupolvi.
”Luulen, että meidän kannattaisikin kysyä monissa asioissa neuvoa sukupolvilta, jotka ovat jossain kohtaa elämäänsä oppineet kestävän kuluttamisen periaatteet. Sellaiset taidot ovat nyt tarpeen”, Erkkola sanoo.
”Kestävyysnäkökulmasta kotimaisen villikalan käyttö olisi suotavaa Suomessa. Meillä on kalaisia järviä, mutta osin puuttuu se toimiva toimitusketju järvistä ruokapöytään. Pienten järvikalojen syönti poistaa ravinteita järvistä ja ehkäisee rehevöitymistä. Esimerkiksi kotimaiset särkikalat ja silakka ovat hyviä valintoja.”
Kestävää ruokavaliota tavoitellessa pitää huomioida muut arkielämässä tärkeät asiat. Tietojen ja taitojen lisäksi myös ajallisilla resursseilla on valtava merkitys.
”Esimerkiksi nuorille aikuisille helppous ja nopeus on ruuassa tärkeää. Sen, mitä toivoisimme heidän syövän, on oltava tarjolla muodossa, joka sopii heidän kiireiseen arkeensa.”
Hinta on tietenkin myös tärkeä tekijä, Erkkola muistuttaa.
”Ensimmäisiä kertoja on sellainen tilanne, että lähes kaikkien ruokaryhmien hinta on noussut. Tutkimme jatkossa, miten hinnannousu muokkaa valintoja”, Erkkola sanoo.
”Luulen, että pyritään etsimään edelleen omien motiivien mukaisia tuotteita. En usko, että ruuan hinnan muutos yksin ajaa ihmisiä kasvikuntapainotteisempaan ruokavalioon. Tarvitaan myös muita ajureita, jotka ohjaavat siihen ruokavalioon.”
Erkkola muistuttaa, että kestävä ruokavalio ei suinkaan tarkoita kaikkien kuluttajien siirtymistä vegaaneiksi. Omista ruokatottumuksista ‒ suosi sitten punaista lihaa, siipikarjaa, kalaa tai kasviksia ‒ pystyy löytämään tapoja tehdä edullisempia ja kestäviä valintoja.
”Ei tarvitse olla ääripään ruokavaliota. Olennaista on, että proteiininlähteiden valikoima on monipuolinen, jokainen tekee omiin resursseihinsa sopivia valintoja ja ottaa pysyvästi kestäviä askelia.”
Sillä, että murto-osa suomalaisista siirtyisi vegaaneiksi on väestötasolla paljon pienempi vaikutus kuin sillä, että valtaosa ottaisi kestävyysaskeleen, joka jää pysyväksi, Erkkola sanoo.
”Ravitsemussuosituksissakaan ei pyritä siihen, että kaikki olisivat vegaaneja, vaan sielläkin ydinajatus suositeltavassa ruokavaliossa on, että proteiininlähteet olisivat monipuolisia. Punaisen ja prosessoidun lihan määrä olisi kuitenkin pyrittävä pitämään mahdollisimman pienenä.”
Erkkola kertoo, että uusia ravitsemussuosituksia Pohjoismaiden tasolla laaditaan parhaillaan. Ympäristönäkökulma tulee näkymään uusissa suosituksissa aiempaa vahvemmin.
Kestävä ruokavalio
Kestävässä ruokavaliossa suositaan terveelliseen ruokavalioon kuuluvia ruokia, joiden ympäristövaikutukset ovat mahdollisimman pieniä.
Lisää vihanneksia, juureksia, perunaa, marjoja ja hedelmiä sekä viljavalmisteita. Suosi riisin sijaan perunaa.
Palkokasvit, kuten herne ja papu, ovat kestäviä valintoja. Ne hyödyntävät ilmakehän typpeä, jolloin lannoitetypen käytössä voidaan säästää.
Suosi satokauden kasviksia ja hedelmiä.
Syö punaista ja prosessoitua lihaa mahdollisimman vähän.
Suosi kotimaista järvikalaa ja kestävästi pyydettyä kalaa. Vältä uhanalaisten ulkomaisten kalalajien käyttöä.
Rasvoista vähiten ilmastovaikutuksia on rypsiöljyllä ja margariinilla.
Suomessa vesijohtovesi on ympäristön kannalta paras juomavalinta.
Syö energiantarpeen ja näläntunteen mukaisesti. Vältä hävikkiä ruuan hankinnassa, ruuanvalmistuksessa ja ruokailutilanteissa. Jaa ruokaylimäärää muille.
Ole lapselle ja nuorelle hyvä roolimalli kestävässä ruokavaliossa. Kannusta heitä kouluruokailuun ja varmista kestävien ruokavalintojen mahdollisuus myös kotona.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
