Muovia on vaikea välttää ruokaostoksilla, mutta sen tehtävä onkin suojata tärkeintä eli itse tuotetta. Kuva: Jarno Mela
Syön mieluusti prosessoitua ruokaa ja eineksiä
Pitkällekään prosessoidusta ruoasta ei kannata tehdä vihollista tutustumatta tuoteselosteeseen, kirjoittaa Katja Lamminen kolumnissaan.
Einesmaksalaatikko on oiva arkiateria. Maitokin on melko raskaasti prosessoitua ottaen huomioon sen moniportaisen valmistusprosessiin. Kuva: SaarioinenMoni kehuu syövänsä enimmäkseen prosessoimatonta ruokaa. Ilmeisesti he järsivät raa’at perunat kuorineen ja raatelevat verisestä lihaklöntistä purtavaa petoeläimen lailla.
Prosessointi voi tarkoittaa mitä tahansa alkaen pesemisestä ja pilkkomisesta kypsentämiseen ja mausteiden lisäämiseen. Ultraprosessoidulla ruoalla puolestaan tarkoitetaan yleensä elintarvikkeita, joihin on lisätty epäterveellinen määrä suolaa, sokeria tai kovaa rasvaa sekä liuta E-aineita. Niiden kulutusta on terveellistä hillitä.
Tosin ei lisäaineitakaan kannata kategorisesti kavahtaa.
Esimerkiksi E140 on klorofylliä, jota uutetaan lehdistä ja ruohoista. E153 on kasviperäistä lääkehiiltä ja E160a karotenoidia eli A-vitamiinin esiastetta, jota on porkkanoissakin. Ei kuulosta kovin vaaralliselta.
Toki E-koodien takana voi piillä myös vähemmän herkulliselta kuulostavia aineita, kuten atsovärejä ja jopa alumiinia. Tarkistamatta ei kannat kuitenkaan tuomita ja pistää ”prosessoituja” elintarvikkeita pannaan.
Jotkut julistavat karttelevansa myös eineksiä. Itse näkisin, että esimerkiksi valmis lohikeitto ja maksalaatikko ovat yksinasuvan taloudessa terveellisiä, helppoja ja maukkaita lounasvaihtoehtoja. Olen varma, että hävikkiäkin syntyy vähemmän, kun raaka-aineet hyödynnetään tehokkaasti jalostuslinjastoilla.
Moni ahdistuu einesten muovipakkauksista, mutta yhtä lailla erilliset raaka-aineet kilon perunapusseista vakumoituun loheen pakataan usein muoviin.
Itse asiassa muovipakkauksen merkitys elintarvikkeen ympäristöjalanjäljessä on melko pieni, sillä isoimmat vaikutukset syntyvät maankäytöstä ja tuotannosta.
Pakkaus suojaa elintarviketta pilaantumiselta, joten se on tuikitärkeä. Samoin toimivat lisäaineet, joiden turvallisuuden valvontaan luotan Suomessa ja EU:ssa.
Kevytmaidon taustalla on prosessia kerrakseen.
Se, suosiiko ruokavaliossaan liha- vai kasviproteiineja, ei kerro mitään prosessoidun ruoan kulutuksesta. Paistettu pihvi on hyvin vähäisesti prosessoitua, kuten ovat pavut, herneet ja linssitkin. Maustamattoman tofun raaka-aineet ovat soijapapu ja vesi.
Sen sijaan makkarat, leikkeleet ja nugetit ovat pidemmälle prosessoituja, sisälsivät ne lihaa tai kasviproteiinia.
Kaurajuomaan voidaan lisätä valmistuksessa rypsiöljyä, jodia, vitamiineja ja kivennäisaineita sekä happamuudensäätöaineita. Mutta on kevytmaidonkin taustalla prosessia kerrakseen: rasvan erotus eli separointi, rasvan lisäys eli vakiointi 1,5 prosenttiin, lämpökäsittely eli pastörointi, rasvapartikkelien tasaaminen eli homogenointi, jäähdytys ja d-vitamiinin lisäys.
Mikäli syö suurin piirtein lautasmallin mukaan, koostuu valtaosa annoksesta kasviksista. Ainoa prosessointi, mitä niille kaipaan, on pilkkominen salaatiksi. Välipalaksi voi prosessoida eli kuoria hedelmän.
Kolumnin kirjoittaja on MT:n toimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
