Pakastekuivaus on ikivanha menetelmä, jota hyödynnetään kevättalvella kotioloissakin – myös astronauttien muona parani, kun pakastekuivaus kehittyi

Jos retkiruoka valmistetaan lisäämällä vain vesi, se on todennäköisesti valmsitettu pakastekuivaamalla. Kuvituskuva. Kuva: Sanne Katainen

Myslin seassa, pikakahvipurkissa, retkeilijän repussa ja kotivarana keittiön yläkaapissa. Pakastekuivattua ruokaa tulee syötyä ilman, että tarvitsee uhrata ajatustakaan sille, miten kyseinen tuote on kuivattu.

Pakastekuivauksen ja tavallisen kuivauksen eron ymmärtää helpoiten miettimällä viinirypäleitä. Tavallisella kuivauksella, eli lämmön ja ilmavirran avulla, viinirypäleistä tulee rusinoita. Rusinoita voi liottaa vedessä tuntikausia, mutta ne näyttävät edelleen rusinoilta eivätkä enää viinirypäleiltä.

Jos viinirypäleitä puolestaan pakastekuivataan, lopputulos näyttää kuivalta viinirypäleeltä, joka vesitilkassa muuttuu takaisin tuoreen viinirypäleen näköiseksi.

Pakastekuivauksessa elintarvike nimensä mukaisesti kuivataan pakkaslukemissa. Jos on nähnyt kevättalvella poronlihoja roikkumassa pohjoissuomalaisten omakotitalojen terasseilla, ne ovat luonnon pakastekuivaamossa.

Teollisessa mittakaavassa pakastekuivaaminen tapahtuu yksinkertaisesti selitettynä siten, että tuotteet laitetaan kammioon, jossa vallitsee rapsakka –50 asteen lämpötila. Seuraavaksi säiliöön luodaan alipaine imemällä sieltä ilmat pois. Tällöin ruuan sisältämä neste sublimoituu, eli muuttuu suoraan kiinteästä olomuodosta kaasuksi ilman nestemäistä vaihetta.

Vaikka pakastekuivaus kuulostaa rajulta menetelmältä, se sopii erityisen hyvin herkille elintarvikkeille, kuten yrteille, marjoille, hedelmille ja kasviksille. Pakastekuivaus sopii kaikkein sokeri- ja rasvapitoisimpia tuotteita lukuun ottamatta monenlaisille ruuille.

Esimerkiksi ”lisää vain vesi” -tyyliset retkiruuat ovat valmista, kypsää ruokaa, joka on käynyt läpi pakastekuivauksen ja jonka saa notkistettua nopeasti veden avulla.

Tällä tavoin on valmistettu myös pikakahvijauhe: valmiista kahvista on pakastekuivaamalla poistettu vesi, minkä vuoksi pikakahvin valmistamiseen tarvitaan vain kuumaa vettä. Koska pikakahvissa on kahvin maku ilman ylimääräistä nestettä, pikakahvijauhetta näkeekin käytettävän esimerkiksi leipomisohjeissa.

Pikakahvi on pakastekuivattua kahvia. Kuvituskuva. Kuva: Jarkko Sirkiä

Koska pakastekuivattu tuote on rutikuiva, se ei tarjoa kasvualustaa pieneliöille. Pakastekuivattu ruoka voikin säilyä sopivissa olosuhteissa jopa vuosikymmeniä.

Koska pakastekuivaus vie jopa 90 prosenttia alkuperäisen tuotteen painosta, kevyestä muonasta on ollut hyötyä paitsi erä- ja vuoristo-olosuhteissa, myös sellaisessa äärimmäisessä ympäristössä kuin avaruudessa.

Kun ensimmäisiä ihmisiä lähetettiin avaruuteen, kaikenlaisten käytännön pulmien ohessa oli ratkottava, mitä ihmettä kiertoradalla syötäisiin. Varhaisimmilla avaruuslennoilla astronautit söivät suupalan kokoisia muonakuutioita, pakastekuivattuja jauheita ja tuubeista puristettavia, hammastahnamaisia litkuja.

Diplomaattisesti muotoiltuna astronautit olivat sitä mieltä, että näiden pöperöiden maussa ja tekstuurissa oli melkoisesti parantamisen varaa. Ikävän makuelämyksen lisäksi tällaiset avaruussapuskat olivat alttiita varistamaan murusia avaruusaluksen herkkien laitteiden kiusaksi.

1970-luvulla astronauttien ruuat muistuttivat jo enemmän ihmisravintoa, sillä pakastekuivatut, kastikemaiset ateriat oli pakattu erillisiin muovipakkauksiin ja niiden herättelyyn riitti alle 30-asteinen vesi.

Nykyään Kansainvälisellä avaruusasemalla ISS:llä on jopa jääkaappi tuoreille vihanneksille ja hedelmille, ja ruokaa on mahdollista lämmittää jopa kuumaksi.

Lähteet: Food Technology Magazine 1.2.2018, NASA