Italian prosecco on maailman menestynein kuohujuoma –mutta mistä sen suosio kumpuaa?

Valdobbiadenessa pienten kylien lomissa siintävät huimat viinitarhaterassien peittämät kukkulat on listattu vuonna 2019 Unescon maailmanperintökohteeksi.  Kuva: Rugger

Italian Triestessä on Prosecco-niminen kylä, josta juontuu prosecco-kuohuviinin nimi. Vielä 2000-luvun alussa prosecco-sanalla tarkoitettiin sekä rypälettä että kuohuviinityyliä. Selkeyttä ja lainvoimaa asia sai, kun italialaiset päättivät vuonna 2009 kutsua prosecco-juoman vaaleaa rypälettä Gleraksi.

Nykyisin siis sana prosecco kertoo lain mukaan vain Italian koillisosassa, Veneton ja Friuli-Venezia-Giulian maakunnissa, yksinoikeudella valmistetuista kuohuviineistä.

Adrianmeren ja Dolomiittien välissä on hyvät kasvuolosuhteet viiniköynnöksille. Proseccoa tuotetaan niin tasangoilla kuin huimaavan jyrkkien kukkuloiden rinteillä. Kukkuloilla kypsyneet rypäleet ovat aromaattisempia ja hapokkaampia kuin tasangolla kasvavat.

Kaikki jyrkkien rinteiden rypäleet poimitaan käsin ja viiniköynnöksiä uusitaan pikkuhiljaa. Yhä useampi prosecco on luomua.

Proseccon alkuperäinen kotiseutu on noin 60 kilometriä Venetsian pohjoispuolella sijaitsevilla kukkuloilla. Kuva: Marita Joutjärvi

Lajinsa upeimmat laatuproseccot tulevat Cartizze-nimisen jyrkän kukkulan rinteiltä pieneltä alueelta, Valdobbiadenen läheltä. Pullojen etiketistä löytyy aina merkintä Cartizze.

Huippulaatualueella on myös nimetty 43 erityisen hyvin Glera-rypäleelle sopivaa kasvupaikkaa, joista käytetään nimeä Rive. Rive DOCG -merkityt proseccot ovat erityisiä, koska ne ovat peräisin vain yhdeltä tietyltä pieneltä viinitarhalta. Niistä on ilmoitettava myös vuosikerta.

Laadukkaita proseccoja tuottavat arvoalueet ovat tuotantoalueen keskellä Valdobbiadenen ja Coneglianon kylien kukkuloilla. Siellä on kaksi Italian korkeimmalla DOCG-laatuviiniluokan aateloitua pienempää aluetta, Prosecco Conegliano Valdobbiadene Superiore DOCG sekä Asolo Prosecco Superiore DOCG.

Tasangoilla tuotettu prosecco kuuluu puolestaan alempaan DOC-statuksen, joka on yleisin laatuluokka, ja silloin rypäleet voivat tulla mistä tahansa sallitulta alueelta. Tasangoilla poiminta sujuu kätevästi ja nopeasti koneilla. DOC-laatuluokan juomia tuotetaan kaikista proseccoista noin 75 prosenttia.

Glera-rypäleitä Valdobbiadenessa Ruggerin viinitilalla. Kuva: Marita Joutjärvi

Prosecco tehdään pääasiassa hedelmäisestä ja aromaattisista Glera-rypäleistä. Juoma valmistetaan yleensä charmat-metodilla. Kuplat synnyttävä toinen käyminen tapahtuu perusviinistä, hiivan ja sokerin vaikutuksella, muutamien viikkojen ajan suljetuissa painetankeissa — ei siis pulloissa perinteisen menetelmän tapaan. Näin viini säilyy raikkaana, ilman hiivan häivähdystä, mutta ei myöskään saa pullokypsytyksen aromeja, kuten paahteisuutta. Kun viini on kehittänyt kuplansa, sen makeusaste määritetään ja pullotetaan myyntiä varten.

Proseccon tyypillisin makeusastemerkintä on Extra Dry, joka tarkoittaa 12–17 gramman jäännössokeria litrassa juomaa. Brut-merkintä kertoo, että sokeria on enintään 12 grammaa ja Dry, että sokeria on 17—32 grammaa litrassa.

Hapoiltaan lempeä ja tuorearominen prosecco on paikallaan ruokahalun kiihottajana. Siksi sitä kutsutaan kotikonnuillaan aperitivo-ajan kuninkaaksi. Sen maussa voi aistia päärynää, persikkaa, omenaa sekä aavistuksen sitruksisuutta ja kukkaisuuttakin. Lasillinen kuplivaa sopii niin onnittelumaljaksi kuin alkuillan pikkupurtavien palanpainikkeeksi. Lisäksi proseccon menekkiä lisäävät erityisesti kesän kuohuviinipitoiset drinkit, kuten Aperol Spritz, Hugo ja Mimosa.

Proseccoa tehdään myös roseeversioina. Silloin aromissa häivähtävät punaiset marjat, kuten mansikka ja vadelma.

Roseen väristä proseccoa on voinut valmistaa Italian viinilainsäädäntöön tulleen muutoksen myötä vasta vuodesta 2020 asti. Roseeproseccon vaaleanpunainen väri tulee Pinot Nero eli Pinot Noir -rypäleistä. Vaaleaa Gleraa pitää juomassa olla vähintään 85 prosenttia ja tummaa rypälettä vain 10–15 prosenttia.

Pinkin proseccon valmistus tankkikäymismenetelmällä vie vähintään 60 päivää eli tuplasti kauemmin kuin vaalean sisarensa, ja roseeprosecco on myös aina vuosikertaviiniä.

Kupliva rosee sopii hyvin alkujuomaksi, maljannostoon ja myös ruokien, kuten alkupalojen ja salaattien seuraan.