Korttelibistro Lahdessa saisi unohtaa mauttomat tuontiravut ja keskittyä taituroimaan herkkuja juureksista

Alkupalan juureskimara osoittaa, miten monipuolisia herkkuja juureksista saa.  Kuva: Katja Lamminen

Ruoka|Ravintolat

11.1.202420:00

Arvio

Katja Lamminen

Seitsemän vuotta Lahdessa toiminut bistro Popot on viihtyisä kortteliravintola, joka saa nimensä liiketilan edellisen käyttäjän mukaan. Vanha valomainos ulkona paljastaa, että paikalla on ollut pitkään kenkäkauppa. Myös sisällä seinillä ja hyllyissä on jokunen vanha, koristeellinen kenkä.

Sen enempää ei tee mieli jalkoja ja kenkiä ruokapöydässä ajatella. Sukellamme siis ruokalistaan.

Alkupaloista kiinnostavimmalta kuulostaa vegaaninen annos suolapaahdettua porkkanaa, sitruunaista soijajugurttia, miso-kikhernepyreetä, sherry-karamellikastiketta ja rakuunaöljyä. Makumaailma osoittautuu harmoniseksi. Porkkanat ovat todella hyviä ja suutuntuma ilahduttaa. Annoksen päällä törröttää muutama rouskuva juuressipsi. Talon tuore, lämmin leipä levitteineen aiheuttaa ahmimista.

Sen sijaan rapupannu valkosipulivoilla ja parmesaanilla on hieman tylsä. Ravut eivät maistu oikein miltään, eikä valkosipulikaan potkaise odotetulla tavalla. Olisiko purkkimurskaa?

Pääruoaksi tilaamani katkarapuburgeri rhode island majoneesilla, fenkoli-rucolasalaatilla, marinoidulla tomaatilla, punasipulilla, vintage cheddarilla, ranskalaisilla ja aiolilla on hienoinen pettymys. Sämpylä on erinomainen, kuten ranskalaiset ja kastikkeetkin, mutta itse pihvi on löysää mössöä. Taaskaan ravut eivät juuri maistu. Ehkä parempi syntyisi kotimaisista juureksista.

Muuten mainion burgerin rapupihvi oli melko mitäänsanomaton.  Kuva: Katja Lamminen

Seuralaisen kotimainen grillattu naudan sisäfilee punaviinikastikkeella, paistetuilla kasviksilla, perunaskinsseillä ja paprikamajoneesilla on maistuvaa ja mureaa. Joku kalvosattuma suuhun osuu, mutta sellaisiakin eläimissä on, eikä se kokonaisuutta pilaa. Perunaskinssit eli ohuet, kuorelliset ranskalaiset ovat rapeita ja addiktoivia.

Seurueen kolmas jäsen tilaa paistettua lohta perunapaistoksella, broccoliinilla, grillatulla porkkanalla ja tzatzikilla. Jälleen porkkanat osoittautuvat herkullisiksi. Sen sijaan lohi on hieman valju, kuin höyrytetty. Ihan maistuva, mutta hyvin perinteinen ja yllätyksetön annos.

Lohiannos oli hieman valju ja yllätyksetön.  Kuva: Katja Lamminen

Bistroissa ruokalista vaihtuu usein. Jutun kirjoitushetkellä tarjolla on poroa monella tapaa: savustettua kieltä, käristystä, paahtopaistia ja entrecoteta. Maistuisi minullekin.