Maito-Suomessa raivaus on elinehto
Huonosta metsästä saa kovalla työllä kunnollista peltoa, Heikki Putula sanoo. Tähän hän raivasi runsaan 30 hehtaarin alan. Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkistoPUDASJÄRVI (MT)
Laajentaminen on välttämätöntä, jos aiotaan pitää tilat kannattavina. Laajentaminen taas vaatii lisää peltoa, ja peltoa saa vain raivaamalla.
Näin kuvaa pohjoispohjalainen maidontuottaja Heikki Putula tilannettaan.
Putulalla on peltoa nyt runsaat 90 hehtaaria. Vielä 30–50 hehtaaria pitäisi saada rehuntuotantoon ja lannan levitykseen.
MTK-Pohjois-Suomen puheenjohtaja Harri Peltola tuntee tilanteen hyvin. Hänen maitotilansa on Puolangan puolella, 10 kilometrin päässä Putulan talosta.
”Jos on halunnut pitää vanhan elintasonsa, on pitänyt laajentaa tuotanto kaksinkertaiseksi.”
Putula muistuttaa, että uuden pellon tekeminen on kovan työn takana ja kestää 5–6 vuotta.
Senkin jälkeen Putulan pellot puskevat uusia kiviä pintaan.
”Niitä on kaikenkokoisia. Pahin on ollut kuuden tonnin kivi.”
Kuusi tonnia tuli kivelle hintaa, kun siihen kolahti noukinvaunun noukin.
Putulan navettaan hankittiin äskettäin toinen lypsyrobotti ja tiloja järjesteltiin uudelleen.
Nyt navettaan mahtuu 105 lehmää, ja se määrä sinne myös saadaan. Peltoa on hankittava lisää.
”Tällä kylällä on kaikki pellot viljelyssä. Raivaus on ainoa mahdollisuus.”
Rehuja voitaisiin tietysti myös ostaa – ainakin teoriassa.
Kuljetusmatkat ovat kuitenkin pitkiä.
Korpisen kylältä on matkaa Pudasjärven keskustaajamaan 60 kilometriä ja lähimpään rehumyllyyn Utajärvelle 104 kilometriä.
”Rahtikustannukset nousevat kohtuuttomiksi.”
Muitakin syitä omien rehujen suosimiseen on.
”Aina kun on voitu syöttää kotoisia rehuja, lehmät ovat tuottaneet paremmin”, emäntä Merja Putula kertoo.
”Jos täällä aikoo elää maataloudesta, maidontuotanto on lähes ainoa mahdollisuus”, Peltola sanoo.
Hän itse ei viljele edes rehuohraa, sillä kesä jää turhan usein liian lyhyeksi.
Putula on saanut muutamana vuonna ohrasta hyviäkin satoja. Joinakin vuosina on käynyt huonommin.
Se on kuitenkin selvää, ettei kasvinviljelyllä eläisi näillä korkeuksilla.
”Olisi tietysti voinut tyytyä siihen 30 lehmään, mitkä meillä oli. Jokainen yrittäjä haluaa kuitenkin kehittää yritystään”, Putula sanoo.
Vanhassa pysyminen olisi myös taantumista, eikä jatkajalle jäisi mitään jatkettavaa.
Uuden navetan rakentaminen vuonna 2009 muutti Putulan tilan työoloja aivan ratkaisevasti.
Merja Putulaa vaivasi vanhassa navetassa lehmäallergia, ja hän joutui pitämään raitisilmakypärää.
Uuden navetan aikana oireet ovat hellittäneet ja kypärän on voinut jättää pois.
”Ilmanvaihto on parempi, eikä tarvitse olla niin kiinni lehmissä, kun robotti lypsää”, emäntä selittää.
JOUKO RÖNKKÖ
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
