Agilitya leppäkertun ehdoilla
Martta osoittautui nokkelaksi agilitykertuksi, sillä se keksi itse, että helmen sisällä voi lymyillä. Marita Waenerberg Kuva: Viestilehtien arkistoHelsinki (MT)
Viiden millin pituinen tarmonpesä, Martta, arviolta kaksi kuukautta, pyyhältää ensimmäistä kertaa elämässään miniatyyrimäiselle agilityradalle.
Edessä kohoaa taiteltu A4-paperi, jonka huipulle sankari kapuaa määrätietoisin askelin. Esteen harjalla se oikoo kuutta jalkaansa, sukii tuntosarviaan ja ampaisee lentoon.
Leppäkerttuharrastaja Sofia Sepponen, 14, nappaa lemmikkinsä kämmenelleen.
”Eivät ne ole arkoja. Niitä voi ihan kevyesti ohjailla sormin. Leppäkertut ovat tosi vikkeliä ja suoriutuvat radasta nopeasti, jos sille päälle sattuvat”, Sepponen luonnehtii.
Idea leppäkerttuagilitysta sai alkunsa, kun Sepponen harrasti pienempänä kaninsa kanssa estehyppyä.
”Teimme kaverini kanssa pieniä esteitä, joita leppäkertut voisivat ylittää, alittaa tai kiertää ohjaajan avustuksella. Sitten otimme aikaa ja voittajaksi selviytyi nopein kerttu.”
Näiden kisojen toinen osallistuja, arviolta kahden kuukauden ikäinen noviisi Lulu ei liikauta siipeäänkään radan suuntaan. Se on päättänyt lymyillä haastattelun ajan ikkunaverhojen katveessa.
Leppäkertut eivät toimi radalla täysin koirien tapaan. Niitä ei voi houkutella herkuin, käskytys kaikuu kuuroille korville, opit eivät jää päähän ja dopingtestauskin on kyseenalaista.
Kirvat ovat saaneet kyytiä Sepposen siipiniekoilta nurmijärveläisessä kotipuutarhassa jo monen vuoden ajan.
Kasvihuone kätkee sisuksiinsa suuren joukon paitsi erinumeroisia pistepirkkoja, myös keltaisia ruutupirkkoja ja kasviksia syöviä neilikkapirkkoja. Sepponen haalii kerttuja puutarhaansa kirvaisista koivikoista. Tämän kesän poikueet ovat jo kasvattajan kolmatta sukupolvea.
”Pienempänä osasin erottaa kaikki leppäkertut toisistaan, sillä niillä jokaisella on ainutlaatuinen valkoinen kuviointi niskassa”, Sepponen kertoo.
Syksyllä kuoriutuneet leppäkertut vaipuvat talveksi suojaisaan paikkaan horrokseen. Terraario-oloissa ne kuitenkin vipeltävät kuukausitolkulla. Talviravinnoksi Sepponen tarjosi suojateilleen pakastettujen kirvojen ja hyttysten lisäksi jauhelihaa, joka näytti pikkupedoille maittavan.
”Leppäkerttu on oiva lemmikki, sillä sitä on lapsenkin helppo hoitaa. Leppikset ovat vähän kuin akvaariokalat, joiden tekemisiä on hauska seurata.”
Touhukas Martta esittelee akrobaattisia taitojaan. Se on onnistunut kiepsauttamaan itsensä selälleen, mutta tehokkaalla siipien räpyttelyllä jalat löytävät maan. Matka taittuu sipsutellen helmipujotteluesteelle.
Mötiäinen aprikoi oikean ja vasemman välillä. Hento sormien tuuppaus takaa saa sen kipittämään helmen luo. Mutta kappas! Esteen oikeaoppisen kiertämisen sijaan ötökkä ottaa tähden elkein tilan haltuun ja sujahtaa helmen sisään. Vekkuli kurkistelee piilopaikastaan sivusta seuraajien äimistyneitä ilmeitä.
Martassa on selkeästi ainesta maajoukkuetasolle asti.
TANJA KORPELA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
