Öljyrantojen puhdistus etenee kivi kiveltä
Öljyyntyneet rantakivet pitää jynssätä puhtaiksi yksitellen. Pienet kivet kerätään säkkeihin ja viedään ongelmajätteen käsittelylaitokselle. Puhdistetut kootaan omiin pinoihin, joista ne lopuksi asetellaan takaisin paikoilleen. Mikko Törmänen Kuva: Viestilehtien arkistoRAAHE (MT)
Kemikaalihaalarit, hengityssuojaimet, käsineet, saappaat, ilmastointiteippiä, imeytysliinoja, säkkejä, vesipulloja ja aurinkorasvaa. Öljyisten rantojen puhdistus vaatii laajan varustuksen.
Rantakiviä on mustan öljyn peitossa ainakin neljällä saarella Rautaruukin terästehtaan edustalla Raahessa.
Tehtaalta vuoti viime perjantaina 12,2 kuutiota raskasta polttoöljyä, josta mereen pääsi 3–5 kuutiota.
Jo viikon verran rannoilla ovat huhkineet päivittäin 70–90 ihmistä. Heidän joukossaan on Rautaruukin työntekijöitä sekä yhtiön palkkaamaa ulkopuolista työvoimaa, Jokilaaksojen pelastuslaitoksen henkilökuntaa sekä varusmiehiä.
Vapaaehtoisia on värvätty Punaisen Ristin koordinoiman Vapaaehtoisen pelastuspalvelun kautta, luontojärjestö WWF:stä sekä vapaapalokunnista.
”Puhdistus sujuu hyvin, mutta hitaasti”, toteaa Pohjois-Pohjanmaan elykeskuksen vesistöpäällikkö Arto Lehto.
Suhteellisen pienestä öljypäästöstä kehkeytyi kallis operaatio, kun rantoja puhdistetaan kivi kiveltä. Öljyn kerääminen rannoilta kestää arvioiden mukaan sata kertaa niin kauan kuin vedestä.
Kustannuksia Lehto ei uskalla laskea. Laskut lentokoneiden, sukeltajien ja venekaluston käytöstä kerää pelastuslaitos.
Lehdon mukaan tapaus on ensimmäinen laatuaan Perämerellä.
”Maahan on joskus valunut öljyä, mutta ei veteen”, hän kertoo.
Palomestari Jarmo Myllymäki öljyntorjunnan johtokeskuksesta ei torstaina iltapäivällä osannut arvioida, kuinka suuri osa öljystä on saatu kerättyä.
”Tärkeänä lintujen pesimäsaarena tunnettu Selkämatala on saatu puhdistettua. Nyt työvoimaa on suunnattu Kumpelen ja Vesimatalan saarille”, Myllymäki kertoo. Myös Iso-Kraaseli on tahriintunut.
On mahdollista, että puhdistustyöt venyvät ensi viikkoon.
”Lisää vapaaehtoisia tarvitaan. Heitä värvätään koko ajan.”
Torstaiaamuna puhdistustöihin pääsyä Vesimatalan saarella odotteli kymmenkunta Rautaruukin työntekijää. Perehdytys on jäänyt puolitiehen.
Tehtaan kunnossapidossa työskentelevä Raino Siuvatti tarttuu imeytysliinaan ja alkaa jynssätä öljyyntyneitä kiviä.
”Fairy ei auta. Mekaaninen hinkkaus on paras tapa”, hän huikkaa.
Viimein paikalle kaartaa meripelastusyhdistyksen veneellä öljyntorjuntaan erikoistuneen luontojärjestön WWF:n vapaaehtoisia. Heidän kenttäjohtajansa Sampsa Vilhunen ei tiennyt paikalla odottavan tehtaan työntekijöitä, mutta antaa heille pikakoulutuksen.
”Alle nyrkin kokoiset, öljyyntyneet kivet laitetaan suoraan keräyssäkkiin. Niitä isommat puhdistetaan.”
Monet kivet ovat päältä puhtaita, mutta alta öljyyntyneitä. Kaikki rantakivet käännetään.
Rantojen puhdistuksessa oleellista on, ettei öljy leviä puhdistajien mukana puhtaille alueille.
Puhtaan ja likaisen raja merkataan varoitusnauhalla.
Likaisen tiimin jäsen ei astu puhtaalle puolelle, eikä päinvastoin. Jos puhdistaja on janoinen, hänet juotetaan. Jos nenä pitää niistää, puhtaan tiimin jäsen tulee rajalle niistämään sen.
WWF harjoittelee öljyntorjuntaa 4–6 kertaa vuodessa. Vilhusen mukaan Raahen onnettomuus on hyvää harjoitusta suuren luokan onnettomuudelle.
”Suomenlahdella varaudutaan 30 000 tonnin öljyvuotoon.”
SUVI NIEMI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
