Italian käsityöläisliikkeet kuolevat nopeasti, kun vanhat mestarit siirtyvät eläkkeelle – "Meillä asiakas valitsee esineen, ei toisinpäin kuten suurten brändien liikkeissä"

Hopeaseppä Claudio Fanchin mukaan Italian lainsäädäntö tekee harjoittelijoiden ottamisesta mahdotonta, ja sukupolvien aikana kertynyt osaaminen on vaarassa kadota. LEHTIKUVA / JENNI MERONEN 

Tiberjoen varrella sijaitsevan Franchi Argentieri -liikkeen vitriineissä on tuhansien eurojen arvosta koruja ja muita hopeaesineitä. Seinällä on kuva paavi Benedictuksen sormuksesta. Kirkko on yksi liikkeen tärkeimmistä asiakkaista – museoiden, keräilijöiden ja yksityishenkilöiden ohella.

"Teemme niin 100–200 euron koruja kuin kymmeniätuhansia euroja maksavia töitä ja restaurointeja. 1800-luvulla Roomassa oli 170 tällaista hopeaseppäliikettä. Nyt jäljellä olemme vain me", Claudio Franchi sanoo.

Franchi edustaa veljensä Roberton kanssa perheyrityksen neljättä sukupolvea. Hän kertoo alkaneensa perehtyä ammatin saloihin jo 13-vuotiaana. Franchin mukaan sarjatuotantona valmistettu esine ei voi koskaan kuulua omistajalleen samalla tavoin kuin käsityönä tehty.

"Ammatin suurin haaste on saada asiakas arvostamaan erilaisuutta maailmassa, jossa kaikki on samanlaista ja kaikki ostavat samoja asioita. Meillä asiakas valitsee esineen, ei toisinpäin kuten suurten brändien liikkeissä."

Italiasta on kymmenen vuoden aikana kadonnut yli 165  000 käsityöläisliikettä, Venetsian alueen artesaanien ja pienyritysten etujärjestön Cgia di Mestren keräämät tilastot kertovat. Monet ammatit, kuten sateenvarjonkorjaaja, korinpunoja, hansikkaiden valmistaja ja suutari, ovat vaarassa kadota kokonaan.

Käsityöperinteen hiipuminen johtuu sarjatuotannon yleistymisen lisäksi perheiden ostovoiman heikentymisestä.

"Vuonna 2009 alkaneen talouskriisin jälkeen Italia syöksyi uuteen lamaan vuosina 2012–2013. Artesaaniliikkeet kärsivät siitä erityisesti, sillä niiden menestys on vahvasti sidoksissa kotimaiseen kysyntään", Cgia di Mestren tutkija Daniele Nicolai sanoo.

Italiassa yrityksen pyörittämistä hankaloittavat Nicolain mukaan kova verotus, byrokratia ja luotonsaannin ongelmat. Artesaaniliikkeistä parhaiten pärjäävät ne, joiden tuotteille on paikallisesti kova kysyntä. Siis esimerkiksi leipomot.

Rooman perinteisiä artesaaniliikkeitä edustavan yhdistyksen puheenjohtajan Giulio Anticolin mukaan kyse on myös poliittisista valinnoista. Siinä missä turistit veivät ennen kotiinsa paikallista käsityötä, nyt kaupungin keskustat ovat täynnä kiinalaisia matkamuistokauppoja.

"Keskustan käsityöläisliikkeistä katosi vuosien 2002–2012 välillä yli 60 prosenttia, eikä tilanne ole parantunut. Esimerkiksi restauroijilla on yhä työtä vanhojen ylhäisötalojen kunnostuksessa, mutta tulevaisuudessa yhä useampi joutuu etsimään asiakkaita ulkomailta", Anticoli sanoo.

Claudio Franchin mukaan käsityöläisten arvostus voi ilmastokriisin myötä lähteä uuteen nousuun. Ala tuottaa vähän mutta laadukasta ja lisäksi korjaa vanhaa. Ongelmana on kuitenkin, jos perinteiset tiedot ja taidot ehtivät ennen sitä kadota.

"Meillä ei ole lapsia, ja Italian valtio on tehnyt harjoittelijoiden ottamisesta taloudellisesti mahdotonta. Meillä on paljon töitä, mutta ei ketään, kelle voisimme siirtää osaamisemme", Franchi suree.

Daniele Nicolain mukaan jokaisen artesaaniliikkeen sulkemisen myötä menetetään keskimäärin kahden ihmisen työpanos, mutta lisäksi iso annos ammattitaitoa ja perinteitä. Pahimmassa tapauksessa sukupolvien ja vuosisatojen ajan jatkunut osaamisen ketju katkeaa.

Italiassa on viime vuosina oltu huolissaan Made in Italy -brändin tulevaisuudesta. Lukuisat italialaisen muodin kuuluisimmat nimet kuten Valentino, Versace, Gucci, Fendi ja Bulgari ovat viimeisten 20 vuoden aikana siirtyneet ulkomaiseen omistukseen.

Ulkomaalaisten valloitukselta ei ole säästynyt myöskään toinen Italian lippulaivoista, elintarvikeala. Maitotuotteita valmistava Parmalat siirtyi ranskalaisomistukseen, Pernigotti-suklaat Turkkiin ja Gromin jäätelöt hollantilais-brittiläiselle Unileverille.

Italialaiset oluet Peroni ja Nastro Azzurro ovat nykyisin japanilaisia, autoalalla Lamborghini ja Ducati saksalaisia.

Omistajuuden vaihdos ei ole välttämättä tarkoittanut huonoja uutisia yritysten italialaisille työntekijöille, talouslehti Il sole 24 ore kertoo. Tuotantoketjut ja työpaikat ovat jääneet saapasmaahan.

Giulio Anticolin mukaan ilmiö on kuitenkin merkki valtion heikkoudesta.

"Emme ole enää edes kriisissä, vaan Italian talouskasvun pysähtyneisyydestä on tullut pysyvä tila", Anticoli sanoo.