Asuntojen arvot eriytyvät Suomessa – "Iso kysymysmerkki on, miten asuntovarallisuuden uusjako vaikuttaa koko kansan varallisuuteen"
Tuoreessa tietokirjassa kerrotaan alueellisesti eriarvoistuvista kotimaan asuntomarkkinoista.
Taloustoimittajat Karla Kempas (vas.) ja Veera Tegelberg julkaisivat huhtikuun alussa kirjan Voittajien ja häviäjien Suomi, jossa pureudutaan asuntovarallisuuden eriytymiseen. Kuva: Ella Kiviniemi2010-luku jakoi suomalaiset asuntomarkkinat rajulla tavalla voittajiin ja häviäjiin, käy ilmi huhtikuun alussa julkaistussa tietokirjassa Voittajien ja häviäjien Suomi.
Pienten ja syrjäisten muuttotappiokuntien lisäksi asuntojen hinnat lähtivät viime vuosikymmenen aikana laskuun myös useilla isommilla paikkakunnilla.
”Suomi näyttää eriytyvän viuhkamaisesti alueisiin, joista osassa asuntomarkkinat vetävät hirmu hyvin. Toisaalta on alueita, joissa kysyntä on käytännössä kokonaan tyssännyt”, kirjan kirjoittaja, taloustoimittaja Veera Tegelberg toteaa.
Asuntomarkkinoiden ja suomalaisten asuntovarallisuuden eriytyminen voimistui kirjan mukaan vuonna 2008.
”Suomessahan elettiin vuosikymmeniä tilanteessa, jossa asuntojen arvot nousivat käytännössä melkein koko maassa. Finanssikriisi oli käännekohta, jonka jälkeen asuntojen arvonkehitys lähti eriytymään”, kirjan toinen kirjoittaja, taloustoimittaja Karla Kempas kertoo.
Taloustoimittajat arvioivat, että finanssikriisi itsessään eriytti asuntomarkkinoita, kun pankkien mahdollisuus asuntolainojen antamiseen heikkeni.
”Finanssikriisi vaikuttaa tässä taustalla muttei ole ainut syy. Kansainvälisen talouskriisin jälkeen jo pitkään jatkuneet kehityskulut, kuten väestön ikääntyminen, syntyvyyden lasku ja kaupungistuminen, alkoivat näkyä asuntojen arvoissa”, Tegelberg sanoo.
Aleneva syntyvyys, lasten hankkiminen entistä vanhemmalla iällä ja kaupungistuminen yhdessä ovat esimerkiksi nostaneet tuntuvasti yksiöiden hintoja suurimmissa kaupungeissa.
Voittajien ja häviäjien Suomen mukaan asuntovarallisuuden eriytymisessä ei ole kyse pelkästään aluerakenteen muutoksista.
”Oman asunnon ostaminen on ollut Suomessa vuosikymmenten ajan taloudellisesti viisas ja turvallinen päätös. 1990-luvun lamaa lukuun ottamatta asuntojen hinnat nousivat itsepintaisesti vuodesta toiseen aina vuosien 2007–2009 finanssikriisiin asti. Kehitys kulki samaan suuntaan koko maassa.
Käytännössä ei ollut väliä, ostiko asunnon Helsingistä vai Hyrynsalmelta, sillä pidemmän päälle kodin arvo koheni joka tapauksessa. Suomalaisten omistusasuminen yleistyi, ja opimme luottamaan siihen, että oma koti kannattaa omistaa”, kirjassa kerrotaan.
Omasta kodista tuli suomalaisten varallisuuden peruskivi, joka myös toimi vakuutena muille lainoille, puskurina taloudellisesti tiukassa tilanteessa ja vanhuuden turvana.
”Iso kysymysmerkki on, miten asuntovarallisuuden uusjako vaikuttaa koko kansan varallisuuteen. Nykyisellä kehityksellä osan varallisuus kasvaa korkoa kivijalassa, mutta suuri osa köyhtyy, kun asuntojen arvo pienenee”, Tegelberg puntaroi.
Oma asunto ei nykykehityksen valossa näytä yhtä turvalliselta sijoituskohteelta kuin ennen.
”Pelkän asunnon sijaan omaisuuttaan on varmasti järkevää hajauttaa eri kohteisiin, kuten yritysvarallisuuteen, osakkeisiin, rahastoihin tai metsään”, Kempas sanoo.
Kirjan tekijät kysyivät Suomen eduskuntapuolueilta, pitäisikö sellaisten ihmisten ongelmiin puuttua, joiden omistusasunto sijaitsee alueella, jolla asuntojen arvot ovat laskeneet voimakkaasti.
”Puolueista keskusta oli täysin samaa mieltä siitä, että ongelmaan on syytä puuttua. Jokseenkin samaa mieltä olivat vasemmistoliitto, KD ja vihreät. SDP ja perussuomalaiset eivät olleet samaa tai eri mieltä”, Tegelberg luettelee.
Puolueista etenkin keskusta nosti ohjelmassaan myös muiden alueiden kuin kasvukeskusten ongelmia esiin. Kokoomuksen kannat puolestaan keskittyivät kaikista vahvimmin kasvaviin kaupunkeihin.
”Kiinnostavaa oli huomata, että vihreät ja keskusta halusivat puuttua kiinteistöverotuksen keinoin ongelmaan. Puolueista löytyi tässä samanmielisyyttä”, Kempas kertoo.
Kaupungistuminen jakaa suomalaisia voittajiin ja häviäjiin asuntovarallisuudessa. Kirjassa todetaan, että kaupungistuminen on tapahtuva tosiasia, mutta mikään luonnonlaki se ei ole.
”Esimerkiksi elinkeino- ja koulutuspolitiikka vaikuttavat voimakkaasti asumisen hinnan kehittymiseen eri alueilla”, Tegelberg toteaa.
Kirjoittajat eivät halua ottaa suoraan kantaa siihen, pitäisikö vallitsevaa kehitystä pyrkiä kääntämään tai hillitsemään poliittisesti.
”Toivoisi kuitenkin, että asiasta käytäisiin laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Nyt tätä keskustelua ei käytännössä käydä lainkaan, vaikka käynnissä on valtava yhteiskunnallinen muutos”, Tegelberg sanoo.
”Kannattaisi myös pohtia, mitä seuraa siitä, jos kasvava joukko kansalaisista ei jatkossa pääse lainkaan kiinni omistusasumiseen. Kehitys on jo nähtävissä suurimmilla kaupunkiseuduilla, joissa hinnat nousevat jyrkimmin”, Kempas huomauttaa.
Karla Kempas ja Veera Tegelberg, Voittajien ja häviäjien Suomi — Asuntovarallisuuden uusjako, Vastapaino 2021.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
