Barilla opetti maailman syömään pastaa
PARMA, ITALIA (MT)
Barillan Academia Barilla sijaitsee Parmassa, suomalaisillekin tutussa ruokakaupungissa. Täältä Barilla on lähtöisin ja täällä se toimii neljännessä sukupolvessa perheyrityksenä ja Italian suurimpana elintarvikealan yrityksenä.
Barilla on myös maailman suurin pastafirma, liikevaihdoltaan yli kolme miljardia euroa. Pastan lisäksi se valmistaa pastakastikkeita, leipää ja pikkuleipiä.
Aluksi Barilla toimi vain kotimarkkinoilla, mutta voimakkainta kasvua se on hakenut maailmalta.
Johtaja Luigi Zenti lähti 24-vuotiaana Yhdysvaltoihin myymään Barillan tuotteita. Kohdemaassa tunnettiin kolme lajia pastaa: penne, spagetti ja sarvimakaroni.
”Minulle sanottiin siellä, että menestyksen salaisuus on antaa kuluttajlle, mitä kuluttajat haluavat.”
Toimiko Zenti näin? Ei tietenkään, vaan alkoi opettaa amerikkalaisia.
”Meillä on Italiassa yli 150 pastamuotoa. Tavallisessa italialaisessa supermarketissa myydään viittäkymmentä eri lajia. Tavallisessa perheessä käytetään neljästä kuuteen muotoa”, Zenti kuvailee.
Italialaiset ostavat pastan numeron mukaan. Spagetti nro 5 on eniten myyty – numero kertoo halkaisijan ja jokainen italialainen tietää sen.
Ulkomailla myytäviin pakkauksiin Barilla laittoi ikkunan, että kuluttaja näkee, mitä pastaa on sisällä.
Nyt Barillalla on lähes kolmanneksen markkinaosuus USA:n pastamarkkinoista ja USA on sen päämarkkina Italian ulkopuolella. Viime vuonna Barilla perusti New Yorkiin oman kokkikoulun ja tänä vuonna toisen.
”Kyllä kuluttajat oppivat, mutta yrityksen on oltava aktiivinen eikä vain myydä sitä, mitä ennenkin on kysytty.”
Italiassa säädettiin vuonna 1968 laki, että pasta pitää valmistaa durum-vehnästä. Barilla käyttää sekoituksiinsa kahtatoista eri durum-lajiketta, koska vehnän laatu vaihtelee eri vuosina ja sopiva pastajauho saadaan sekoittamalla.
Vehnästä noin 60 prosenttia tuotetaan sopimusviljelmillä, jolloin hinta sovitaan vuosi etukäteen. Loput yhtiö ostaa 3-4 kuukautta ennen puintia.
Barilla on Zentin mukaan suurin yksittäinen vehnän ostaja maailmassa, jos mukaan ei lasketa viljaa välitykseen ostavia. Sillä on yli 30 tuotantolaitosta ympäri maailmaa.
Barillan käyttämä durum-vehnä on gm-vapaata. Tärkeimmät kriteerit vehnälle ovat gluteenin rakenne ja määrä suhteessa laatuun sekä keltainen väri.
Barilla on perustanut omia Barilla Academioita, koska se haluaa luoda kulttuuria ruuan ympärille. Academioissa järjestetään kokkikursseja, tapahtumia ja retkiä. Yhdestä päivästä kahteen viikkoon kestävillä kursseilla käy noin 80 000 ihmistä vuodessa.
Parman Academiaan Barilla on perustanut kirjaston.
”Kirjastossamme on kolme miljoonaa reseptiä italialaisesta keittiöstä ja viidentuhannen historiallisen ruokalistan kokoelma. Se on laajin maailmassa”, Zenti esittelee ylpeänä.
Vajaa kolme vuotta sitten Barilla alkoi julkaista omia keittokirjojaan. Sitä pidettiin hassuna tänä aikana, kun reseptit voi saada helposti netistä.
”Ihmiset epäilivät menestystä, mutta keittokirjoja on myyty jo 2,2 miljoonaa. Nekin edistävät italialaista ruokakulttuuria.”
Keittiömestareita varten Barilla on kehittänyt italialaisen keittiön sertifikaattiohjelman, jonka on suorittanut yli neljäsataa keittiömestaria 50 maasta. Työsarkaa riittää, sillä:
”Italiassa on 75 000 italialaista ravintolaa ja Italian ulkopuolella 130 000. Yleisin on ’Olive garden’”, Zenti virnistää.
Barilla aloitti pastanvalmistuksen maailmanmestaruuskisat 2013. Yllättäen ensimmäisen vuoden voittaja oli japanilainen.
Barillan opetuskeittiössä keittiömestari Tommaso Moroni on valmistellut raaka-aineet illan kurssilaisia varten. Viiden ruokalajin illallinen syntyy yhteistyöllä ja nautitaan kirjastossa keittokirjojen ympäröimänä.
Luigi Zenti korostaa, että ruoka ei ole vain hiilihydraatteja tai proteiineja tai taloudellinen menoerä, vaan tärkeintä on luoda kulttuuria ruuan ympärille.
”Syntyy valtavia ongelmia, jos ruualla aletaan keinotella, kuten on tapahtunut viljapörsseissä. Koko elintarviketeollisuus saattaa mennä konkurssiin.”
”Meidän pitää ymmärtää, että ruoka on liian halpaa nyt. Koko ketjussa on hirveä hintapaine. Se ei ole kestävää, kun vielä tiedämme, että liki kolmannes ruuasta menee hukkaan. Tällä menolla ruuan tuotanto siirtyy Euroopasta suurille tiloille Etelä-Amerikkaan”, Zenti varoittaa.
Riitta Mustonen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
