VIERASKOLUMNI Reino Rinteen jalanjäljillä
Luonnonsuojelussa saavutetaan parhaita tuloksia silloin, kun osataan laajasti yhdistää luonnon varjeluun elämänsuojelu. Paikallisten ihmisten ja heidän elämäntapansa arvostus on osa luonnonsuojelua.
Näin toimi toimittaja ja kirjailija Reino Rinne, jolla on suurin ansio Kuusamon vapaana virtaavien koskien suojelussa. Tällä viikolla Kuusamossa juhlitaan ”Posion karhun” Reino Rinteen syntymän 100-vuotispäiviä.
Pohjois-Suomen rakentamattomia vesistöjä alettiin valjastaa sähköntuotantoon 1950-luvulla. Kuusamon koskisodassa kaksi voimatalousyhtiötä kävi kilpailua vesiosuuksien omistuksesta.
Rinteen perustama ja päätoimittama Koillissanomat asettui vuodesta 1959 alkaen korostamaan voimatalouden aiheuttamia haittoja paikallisille elinkeinoille. Luonnonarvot ja matkailu olivat saaneet valtakunnallista huomiota jo aikaisemmin.
Koillissanomat onnistui kääntämään kuusamolaiset ja kunnan suojelun kannalle.
Kuusamon koskisodan lopputuloksena koskiensuojelulailla suojeltiin Suomen upeimpia koskia, jotka ovat nyt osa Oulangan kansallispuistoa ja suositun Karhunkierros-vaellusreitin nähtävyyksiä. Aluetaloudelliset hyödyt ovat mittavat.
Rinne korosti elämänsuojelua eli luonnon ja ihmisen välistä sopusointua. Hän oli aikaansa edellä. Vasta viime vuosina on laajemmin puhuttu luonnon ihmisille tuottamista hyödyistä. Iso osa taloudellisestakin hyvinvoinnista tulee luonnon tarjoamista ekosysteemipalveluista, henkisestä ja kulttuurisesta hyvinvoinnista puhumattakaan.
Rinne vaati jo 1970-luvulla avointa ja kriittistä keskustelua kaivostoiminnan haitoista alueen ympäristölle ja asukkaille. Hän myös jo tuolloin totesi, ettei kaivostoiminta sovi kaikkialle.
On vaikea ymmärtää joidenkin ylläpitämää vastakkainasettelua luonnonsuojelun ja maaseudun menestyksen välille. Rinteen tavoin koen, että luonnon vaaliminen on osa maaseudun elämän hyvinvoinnista huolehtimista.
Maataloudella on iso merkitys perinnemaisemien vaalimisessa, samalla kun kestävä ruuantuotanto ratkoo ympäristöongelmia. Metsästyksen ja luonnonsuojelun välillä on riippuvuussuhde, sillä kestävä kannanhoito edellyttää myös luonnonhoitoa ja arvokkaiden elinympäristöjen suojelua.
Jotta tällainen kestävä luontosuhde on saavutettavissa, on pystyttävä tunnistamaan ihmisen toiminnan vaikutukset: ehkäistävä haitallisia ja kannustettava myönteisiä. Se on juuri maaseudun elämäntavan puolustamista.
Virheitä on tehty. Soiden mittavat ojitukset ovat johtaneet vesistöpäästöjen lisäksi luonnon oman imukapasiteetin heikkenemiseen ja lisääntyviin tulvahuippuihin. Vesien valjastaminen ja liikakalastus ovat tehneet arvokaloista uhanalaisia. Mineraalien hallitsematon hyödyntäminen uhkaa muita elinkeinoja ja ympäristön puhtautta.
Virheet voidaan korjata ja saada kestävästä luontosuhteesta menestystekijä.
Reino Rinteen elämäntyö ja hänen sanansa näyttävät suuntaa.
”Luonto on ihmiselle lahja, joka on kullakin sukupolvella vain lainassa. Sitä ei voida kohdella kertakäyttöhyödykkeenä. Meidän on suojeltava luontoa tullaksemme itse suojelluksi.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
